Daniel Björndahl on tukena ja kuuntelevana korvana: ”Opiskelijoille olen ennen kaikkea Daniel, en kuraattori”

Olen kokeillut monia eri ammatteja elämäni aikana. Parhaiten olen silti viihtynyt kuraattorin työssä. Suurimman osan työelämästäni olen työskennellyt yläkoulussa ja toisen asteen oppilaitoksissa. Nyt työskentelen kuraattorina Yrkesakademin i Österbottenissa, jossa tarjotaan toisen asteen ammatillista koulutusta ruotsiksi. Useimmat tapaamani opiskelijat ovat 16–19-vuotiaita.

Monet pitävät teini-ikäisiä vaikeana ikäryhmänä, mutta minusta asia on päinvastoin. On hienoa seurata nuorten matkaa kohti aikuisuutta ja tietää, että suurin osa asioista järjestyy ajan mittaan.

Lukiossa oivalsin, että haluan työskennellä terapian parissa. Alkuun halusin psykologiksi ja ajattelin, että sosionomiopinnot olisivat hyvä portti siihen. Viihdyin kuitenkin opintojen parissa niin hyvin, että tulin toisiin aatoksiin.

Kun valmistuin sosionomiksi vuonna 2014, minulla ei ollut tiedossa mitään työpaikkaa, vaan etsin työtä laajalti sieltä täältä. Yllätyksekseni minut valittiin Vöyrin kunnan vastaavaksi kuraattoriksi. Seuraavan kymmenen vuoden aikana työskentelin kahdessa alakoulussa sekä yläkoulussa ja lukiossa.

Vaihdoin nykyiseen työhöni syksyllä 2025.

Kuuntelevana korvana

Kuraattorina tavoitteeni on edistää asiakkaitteni terveyttä, hyvinvointia ja kehitystä. Yleensä minulla on kalenterissani noin neljä asiakaskeskustelua päivässä, ja ovi on nuorille auki, kun en ole varattu. Opiskelijoiden on helppo poiketa luonani, jos jokin asia painaa mieltä.  

Useimmat tarvitsevat ensisijaisesti kuuntelevan korvan. Toimin kuraattorina oppilaitoksen teknisten alojen linjoilla, joilla koulutetaan muun muassa talonrakentajia, sähköasentajia ja ammattikuljettajia. Koen työssäni olevan suurta etua siitä, että olen kotoisin Petolahdesta. Olen pohjimmiltani maanläheinen ja käytännöllinen ihminen ja tiedän, millaista on varttua metsien, peltojen ja traktorien keskellä.

Oppilaat voivat keskustella kanssani heille tärkeistä asioista ilman pelkoa tuomitsemisesta. He saavat sadatella sitä, kuinka vaikeaa kaikki on ja kuinka rasittavia opettajat ovat – se on ihan ok. Asia jää meidän väliseksemme. Jos saan kuulla jotain, joka vaarantaa alaikäisen terveyden ja kehityksen, kuten väkivallan kohteeksi joutuminen, olen kuitenkin velvollinen viemään asian eteenpäin. Säännöt ovat tältä osin hyvin selkeät.

Poissaolot ovat lisääntyneet

Monilla nuorilla on ahdistuneisuutta ja masennusta, jotka voivat ilmetä muun muassa passiivisuutena tai hallitsemattomana käyttäytymisenä. Kun yhteiskunnassa ja maailmassa vallitsee kovemmat ajat, pakkoajatusten ja -toimintojen sekä syömishäiriöiden määrät kasvavat.  Kun avun tarve on suuri, myös matalan kynnyksen palveluihin kohdistuvat paineet kasvavat.

– Jos stressaisin kaikkea kuulemaani, uupuisin melko nopeasti.

Teini-iän loppupuolella nuoret irtautuvat vanhemmistaan ja harjoittelevat seisomista omilla jaloillaan. Arjen pyörittämiseen liittyvät haasteet ovat yleistyneet.  Myös koulupoissaolot ovat kasvussa koko maassa, ja se koskee kaikkia koulutusasteita. Teemme opiskeluhuollossa intensiivisesti ja moniammatillisesti työtä asian parissa.

Työni on parasta silloin, kun asiakkaillani menee hyvin: kun näen ilon ja ylpeyden, kun he onnistuvat jossakin, joka oli tuntunut vaikealta tai raskaalta. Vaikeinta työni on silloin, kun en tiedä, miten ratkaisisin ongelman ja kun en tiedä, kuka tietää asiasta. Jos asiakkaalla ei ole motivaatiota kohdata haasteitaan, se tuntuu turhauttavalta. Silloin kollegoiden tuki on kullan arvoista.

Tervetullut siirto hyvinvointialueelle

Pohjanmaalla on noin 60 kuraattoria, joista viisi on miehiä. Tällä alalla työskentelevät ihmiset ovat kaikki erilaisia, mutta meillä on tiettyjä yhteisiä piirteitä. Kuraattorin on oltava empaattinen ja analysoiva, ja hänessä on oltava tiettyä rauhallisuutta ja vakautta. Jos stressaisin kaikkea kuulemaani, uupuisin melko nopeasti.

Kuraattorit ovat jo muutaman vuoden ajan kuuluneet opetustoimen sijaan hyvinvointialueeseen. Muutoksessa on mielestäni vain hyviä puolia. Pohjanmaan kuraattorit ovat aiempaa enemmän yhteydessä toisiinsa, ja meillä on yhteisiä aineistopankkeja. Se on parantanut työn laatua ja yhdenmukaistanut toimintaa.

Asiakkailla on mahdollisuus yhtä hyvään palveluun niin Kruunupyyssä kuin Kristiinankaupungissa ja kaikkialla siinä välissä.