Ensihoitaja Johanna Sundman: ”Tärkeintä on luoda turvaa”

Olin aina sanonut, etten lähtisi hoitoalalle. Äitini teki kolmivuorotyötä ja näin jo varhain, kuinka vaativaa se saattoi olla. Aloitin kuitenkin lähihoitajan opinnot. Koulutuksen aikana kaikki muuttui.

Tein harjoittelun Närpiön ambulanssissa, ja siellä tapahtui jotain. Se mitä olin halunnut välttää, tuntuikin yhtäkkiä täysin oikealta. Harjoittelu johti kesätöihin ja myöhemmin vakinaiseen työsuhteeseen vuonna 2013. Siitä lähtien olen ollut täällä enkä ole sitä katunut.

Minua kiehtoi työn vaihtelevuus. Kahta samanlaista työvuoroa ei ole, ja jokainen vuoro antaa uutta kokemusta. Aloitin lähihoitajana, mutta jatkoin opintoja eteenpäin sairaanhoitajaksi ja valmistuin vuonna 2017. Loppuvaiheessa kävin myös ensihoitajakoulutuksen Vaasassa ammattikorkeakoulu Arcadan kautta.

Ambulanssin arki

Voimme saada tehtäviä mistä tahansa. Olen hoitanut potilaita pelloilla, kasvihuoneissa, korjaamoilla ja kuntosaleilla. Tällainen vaihtelu on arkipäivää haja-asutusalueilla.

Monet luulevat, että ambulanssityöhön liittyy aina dramatiikkaa. Todellisuudessa kyse on usein rauhallisesta, turvallisesta hoidosta, etenkin ikäihmisiä hoidettaessa. Toisinaan kuulen nuorten sanovan, että he haluavat ensihoitajiksi välttyäkseen vanhushuollolta, mutta todellisuudessa monet potilaamme ovat senioreita. Se on tärkeä osa työtä, ja arvostan sitä todella. Pidän ihmisten kohtaamisesta, taustasta riippumatta. Se tekee työstä inhimillistä ja mielekästä.

Varautunut kaikkeen

Teemme 24 tunnin työvuoroja ja olemme vapaalla kolme päivää. Tämä aikataulu sopii minulle pienten lasten vanhempana todella hyvin. En usko, että olisin jaksanut jatkaa, jos tämä olisi kolmivuorotyötä. Merkitsee paljon, että työvuoron jälkeen voi olla läsnä kotona.

Kun tulemme asemalle, käymme yhdessä ambulanssin läpi, tarkastamme varusteet ja varmistamme, että kaikki toimii ja auto on valmis. Sen jälkeen olemme valmiita päivään, mitä se sitten tuokin tullessaan. Tehtävät voivat liittyä kaatumisiin, liikenneonnettomuuksiin tai äkillisiin sairastumisiin. Jotkut päivät ovat rauhallisia ja jotkut todella intensiivisiä.

Uskon että vahvuuteni on se, että pysyn rauhallisena tiukoissakin paikoissa. Haluan olla ensihoitaja, joka luo turvaa. Joku, joka on läsnä, vakaa ja valmis toimimaan tilanteesta riippumatta.

Haluan olla ensihoitaja, joka luo turvaa.”

Turvaa ja ryhmähenkeä

Autossa on aina kaksi työntekijää, ja yhteistyön on oltava saumatonta. Ensihoitajana täytyy pystyä sopeutumaan aivan kaikenlaisiin tilanteisiin ja ihmisiin. Pidän itseäni vakaana henkilönä, vaikka en ole aina ollut erityisen ulospäin suuntautuva. Työn ansiosta minusta on vuosien varrella tullut sosiaalisempi.

Työssä saa energiaa siitä, kun huomaamme, että tekemällämme työllä on merkitystä. Kun potilaan vointi on parempi jo kuljetuksen aikana tai kun joku saa nopean päätöksen ansiosta oikeaa apua oikeaan aikaan.  Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, mutta se on hyvin kannustavaa.

Omaisten kohtaaminen silloin, kun hoidon lopputulos ei ole toivottu, on vaikeinta – silloin tiimi kantaa.”

Työssä on kuitenkin myös raskaita hetkiä. Omaisten kohtaaminen silloin, kun hoidon lopputulos ei ole toivottu, on yksi haastavimmista hetkistä. Silloin tiimin tuki kantaa. Tunnemme toisemme hyvin ja huomaamme nopeasti, jos joku tarvitsee tukea.

Yritän jättää työasiat töihin työvuoron jälkeen, mutta joskus työt seuraavat kotiin. Erityisesti silloin, kun joku tehtävä on koskettanut paljon. Ajan myötä palautumisesta on tullut helpompaa. Perheellä on siinä suuri merkitys. Meillä on kaksi pientä lasta, ja suurin osa vapaa-ajastani pyörii heidän ympärillään. Olen myös aktiivinen Rangsbyn nuorisoseurassa. Siitä saa vaihtelua ja yhteisöllisyyttä, ja työvuorojen välissä on hyödyllistä keskittyä johonkin aivan muuhun.

Kehittyvä ala

Vuosien varrelle on mahtunut paljon muutoksia. Meillä on paremmat varusteet, selkeämmät toimintasuunnitelmat ja voimme auttaa monia potilaita jo paikan päällä. Voimme esimerkiksi tehdä EKG-tutkimuksen ja lähettää sen sähköisesti sairaalaan nopeaa tulkitsemista varten. Tämä lisää sekä meidän että potilaan turvallisuutta.

Tehtävien aikana pidämme yhteyttä Vaasassa olevaan kenttäjohtajaan. Jos hälytyksiä tulee useita yhtä aikaa, hän koordinoi työt ja jakaa resurssit. Meillä on myös säännöllisesti koulutuksia ja harjoituksia. Isompien hälytyksien jälkeen meillä on aina jälkipuinti – silloin kokoonnumme käymään tapahtumat läpi ja reflektoimaan yhdessä.

Ensihoitajana haluan nähdä sekä potilaan että omaiset. Turvallista, kuuntelevaa ja läsnä olevaa ihmistä todella tarvitaan. Uskon, että hoitoala on minun juttuni, mutta voisin ehdottomasti ajatella kokeilevani jotain muutakin aluetta tulevaisuudessa.

Meitä on 8000 ammattilaista, joista jokaisella on oma tarinansa ja yhdessä olemme Pohjanmaan hyvinvointialue. Tämä artikkeli on osa kampanjaa, jossa kerromme ammattilaistemme urapoluista, heidän ajatuksistaan työn hyvistä puolista, haasteista ja hyvinvointialueesta työnantajana.