Hammaslääkäri Marcus Wägar: ”Ammatti on iso osa identiteettiäni”

Ylioppilaaksi päästyäni ajattelin, että aloittaisin arkkitehdin opinnot. Minulla oli kuitenkin aika paljon kouluväsymystä ja tiesin, että todistuksellani pääsisi Uumajan yliopistoon hammaslääkärikoulutukseen. Siihen aikaan laivamatka Vaasasta Uumajaan kesti yhtä pitkään kuin junamatka Helsinkiin.   

Sain opinnot päätökseen 90-luvun loppupuolella. Työtilanne oli katastrofaalinen sekä Suomessa että Ruotsissa. Monet kurssikavereistani hakeutuivat ulkomaille, enimmäkseen Norjaan tai Iso-Britanniaan. Minä sain valita Pohjois-Norjassa sijaitsevan kalastajakylän ja Närpiön välillä. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Uudet työkaverit tervetulleita Närpiöön

Olen asunut ja työskennellyt Närpiössä ja sen ympäristössä 28 vuotta, joista viimeiset kolme vuotta olen toiminut vastaavana hammaslääkärinä. En voi kuvitella parempaa asuinpaikkaa perheille. Palvelujen ja harrastusten tarjonta on suuri, välimatkat ovat lyhyitä ja kaikki tuntevat toisensa. Täältä myös ajaa Vaasaan vajaassa tunnissa.

Tiimissäni on hammaslääkäreitä, hammashoitajia ja suuhygienistejä. Yritän saada kaikki työskentelemään samaan suuntaan, kuuntelen eri näkemyksiä ja pyrin tekemään päätöksiä, jotka hyödyttävät mahdollisimman monia. Meillä on avoinna hammaslääkärien ja suuhygienistien paikkoja. Tällä hetkellä meidän täytyy turvautua ostopalveluihin, jotta pärjäämme.

Henkilöstöpula johtuu osin päätöksestä, jonka Suomen valtio teki 90-luvulla. Päättäjät ajattelivat, että hammaslääkäreistä tulee ylitarjontaa, minkä vuoksi kaksi neljästä hammaslääkärikoulutuksesta lakkautettiin. Nyt tätä virhettä yritetään korjata, mutta vahinko on jo päässyt tapahtumaan.

Elämäntavat kuluttavat hampaita

Aiemmin suuri osa hammaslääkärin työstä tehtiin käsivoimin, mutta nykyisin apunamme on erilaisia pieniä laitteita. Potilaskertomukset säilytetään tietokoneella, ja digitaalinen röntgen vähentää asiakkaan saamaa sädeannosta. Ennen Närpiössä toimi viisi hammaslääkärin vastaanottoa, nyt toimintaa on enää keskustan ja kouluhammashoitolan toimipisteissä.

Parhaimmillaan työ on silloin, kun voin auttaa potilasta ja ratkaista hänen ongelmansa niin, että olemme molemmat tyytyväisiä lopputulokseen. Vastaanotolla käy iältään 3–103-vuotiaita potilaita, mutta pääpaino on iäkkäämmissä. Työhön kuuluu paljon kirurgisia toimenpiteitä ja protetiikkaa, jossa potilaan omia hampaita korvataan esimerkiksi silloilla ja kruunuilla tai irrotettavilla proteeseilla.

Kaikki toimenpiteet heikentävät hampaita pitkällä aikavälillä.

Urani alussa koululaisten hampaat tarkastettiin säännöllisesti. Nykyisin tarkastuksia tehdään satunnaisemmin: ensimmäisellä, kolmannella ja viidennellä vuosiluokalla, yhden kerran yläkoulussa ja yhden kerran lukiossa tai ammattikoulussa. Tarvittaessa hoitokertoja järjestetään useampia, mutta monet vanhemmat pitävät hyvää suun terveyttä itsestäänselvyytenä ja ovat huolimattomia lasten hampaiden harjauksessa.

Hampaat ja ikenet sopivat huonosti länsimaiseen elämäntapaamme. Jos hampaita korjataan kalliilla hoidoilla, mutta potilas laiminlyö omahoidon, ollaan pian uudelleen lähtöruudussa. Kaikki toimenpiteet heikentävät hampaita pitkällä aikavälillä, joten negatiivinen kierre syntyy helposti.

Kohtaa hammaslääkäripelkoisia viikoittain

Hyvä hammaslääkäri on tarkkakorvainen ja hyvä tunnistamaan ongelmia. On muistettava erityisesti se, että hammas on kiinni toisen ihmisen suussa. Potilaat ovat enimmäkseen hyvin kiitollisia avustamme, mutta jotkut ovat sitä mieltä, että hammaslääkärit ovat ilkeitä ja empatiakyvyttömiä.

Tapaan vähintään kerran viikossa potilaan, joka on jännittynyt ja peloissaan. Yleensä potilas kertoo asiasta avoimesti, mutta joskus jännityksen huomaa vain kehonkielestä. Jotkut voivat vaikuttaa ärtyneiltä tai jopa vähän aggressiivisilta. Kun huomaan, että potilas kokee olonsa epämukavaksi, istun ensin samalle tasolle potilaan kanssa. Olen tarkka siitä, että kehonkieleni on rentoa ja että katson potilasta silmiin, kun puhun.

Hammaslääkärillä täytyy olla psykologista silmää potilaan kohtaamisessa.

Etenen rauhallisesti ja selitän, mitä missäkin vaiheessa tapahtuu. Jotkut hammashoitopelosta kärsivät potilaat rentoutuvat, kun heidän kanssaan vitsailee, toiset taas saattavat ärtyä siitä. Hammaslääkärillä täytyy olla psykologista silmää potilaan kohtaamisessa. Närpiössä on suhteellisen paljon muista maista muuttaneita asukkaita. Kun tänne tuli bosnialaisia pakolaisia 90-luvulla, opin muutaman sanan bosnian kieltä, kuten boli (sattuu), dobro (hyvä) och zagris (pure yhteen). Myös pelkillä eleillä pääsee aika pitkälle.

Tärkeää toimia mentorina

Monet opiskelijat valmistuvat hammaslääkärikoulutuksesta ja uskovat olevansa valmiita. Se ei kuitenkaan pidä paikkansa. Koulutuksesta saa perustan, mutta varsinaisen työn oppii kentällä. Kun olin uusi alalla, minulla oli mentorina vanhempi kollega monen vuoden ajan. Hän muistutti minua, että mikään ei ole mahdotonta, ja auttoi eteenpäin, kun jäin jumiin. Olen yrittänyt jatkaa perinnettä ja sanonut nuorille hammaslääkäreille, että epävarmoissa tilanteissa ei tarvitse pelätä vaan kysyä rohkeasti apua. Kenenkään ei pitäisi tuntea olevansa yksin.

Hammaslääkärin ammatti kuormittaa kroppaa, vaikka ergonomia onkin vuosien varrella parantunut. Käytän erityiskorvatulppia, jotka vaimentavat poran ääntä, ja pyrin varaamaan aikaa taukojumpalle. Huolehdin myös siitä, että minulla on työn vastapainona merkityksellistä vapaa-ajan tekemistä. Olen ennen kaikkea erittäin kiinnostunut valokuvauksesta. Tapaan sanoa, että puolet aivoistani on varattu työlle ja loput valokuvaukselle. Oikeastaan minun pitäisi liikkua enemmän ja valokuvata vähemmän. Ehkä sitten eläkkeellä?

Se, miten maltan jäädä eläkkeelle, onkin sitten asia erikseen.

Meitä on 8000 ammattilaista, joista jokaisella on oma tarinansa ja yhdessä olemme Pohjanmaan hyvinvointialue. Tämä artikkeli on osa kampanjaa, jossa kerromme ammattilaistemme urapoluista, heidän ajatuksistaan työn hyvistä puolista, haasteista ja hyvinvointialueesta työnantajana.