Kestävämpää hoitoa ja aktiivisempaa asumista

Toimintakyky ja liikkuvuus säilyvät pidempään, kun hoitaja ei tee kaikkea työtä. Kinestetiikkassa asukasta autetaan sen verran kuin on tarpeen.
– Työskentelytavat eivät näy vain siinä, miten asukasta autetaan, vaan myös henkilökunnan ajattelussa. Rikomme rutiineja, jos se on asukkaan voinnin kannalta parempi, kertoo yksikön kinestetiikkatuutori, lähihoitaja Tanja Lindroth.

Asukkaat tuntevat omat voimavaransa ja Kastanjassa toimitaan sen mukaan, yhdessä keskustellen ja vointia kuunnellen.
– Ei ole mikään pakko käydä suihkussa aamuyhdeksältä, jos tuntuu että iltapäivisin on enemmän virtaa. Rytmin ei tarvitse olla kaikilla sama, joku tykkää valvoa myöhään ja toinen taas haluaa ajoissa vuoteeseen. Näitä toiveita kuuntelemme, Lindroth sanoo.

Hoitotyö vaatii keholta paljon ja siihen kinestetiikka on tuonut apua. Kevyempi tapa tehdä työtä on motivoinut henkilökuntaa opiskelemaan lisää. Samalla ilmapiiri on työpaikalla parantunut ja asukkaatkin ovat tyytyväisiä. Esihenkilöiden tuella on ollut iso merkitys ja koulutuksiin on ilmoittauduttu ahkerasti.
– Syventävän kurssin käyneitä on jo lähes 20. Kokoonnumme säännöllisesti suunnittelemaan toimintaa ja harjoittelemaan yhdessä, kinestetiikkatsemppareiden tapaamisia koordinoiva Lindroth kertoo.

Kiitosta kiireettömyydestä

Kinestetiikan ansiosta parempi ergonomia näkyy arjessa. Täällä asukkaita ei nosteta kainaloista ja asennot mietitään tarkkaan myös esimerkiksi ruokailutilanteissa. Fyysisten asioiden lisäksi huomio kiinnittyy viihtyvyyteen ja vuorovaikutukseen.
– Peruskurssillakin kehotetaan pohtimaan, onko kiire aitoa vai luodaanko se itse? Pysähdymmekin säännöllisesti miettimään, miten asioita voisi tehdä toisin, Lindroth sanoo.

Osa on hakeutunut yksikköön töihin, koska on kuullut hyvää kinestetiikasta.
–Työskentelytavat nähdään valttikorttina. Tuki- ja liikuntaelinvaivoja on vähemmän ja henkilökunta kokee, että asukkaat ovat rauhallisia, kehuu palveluvastaava Jonna Huhtakallio.

Erityisesti muistisairaat aistivat herkästi hoitohenkilökunnan tunteita. Kun kiirettä ei ole tai se ei näy asukkaille, levollisuus säilyy. Joskus tarvitaan kuitenkin rauhoittumiskeinoja.
– Jollekin toimii kosketus, esimerkiksi silittely, joku pitää musiikin kuuntelusta ja kolmas saa helpotusta juttelusta, Lindroth luettelee.

Työyhteisön onnistuminen on ylpeyden aihe

Kastanjan pienkodissa kinestetiikka on jo pitkään ollut osa arkea. Tavoitteellinen työskentely on tuottanut tulosta ja aiemmin hallussa ollut sertifikaatti on nyt myönnetty uudelleen.
– Uskallamme testata uusia työskentelytapoja ja henkilökuntamme päivittää tietotaitoaan koulutuksissa säännöllisesti, kertoo Huhtakallio ylpeänä.

Kinestetiikan sertifikaatin myöntää Suomen Kinestetiikkayhdistys ry. Yksikköä arvioidaan kahdella eri käynnillä ja niiden välissä kehitetään toimintaa entistä paremmaksi.
– Vähän jännitti, saammeko sertifikaatin, vaikka tiesimme tekevämme hyvää työtä. Esihenkilöt ovat mahdollistaneet oppimisen ja työtapojen kehittämisen. Sertifikaatti on hieno tunnustus ja olemme työyhteisönä iloisia saavutuksesta, Lindroth sanoo.

Seuraavaksi ammattilaiset toivovat toimintatapojen leviävän muihin asumisyksiköihin ja kotihoitoon.
– Työt eivät tulevina vuosina vähene, päinvastoin. Avoin työyhteisö, kehoa säästävät ja asukasta aktivoivat toimintatavat auttavat jaksamaan ja viihtymään työssä. Kinestetiikka vaatii opettelua, mutta maksaa itsensä moninkertaisena hyötynä takaisin, Lindroth kannustaa.