Kilpirauhanen on aineenvaihdunnan sankari
Kilpirauhanen on kaulan alaosassa sijaitseva elin, joka tuottaa tyroksiinihormonia.
– Tyroksiini on aineenvaihdunnalle elintärkeä hormoni, joka vaikuttaa kaikissa soluissa koko elimistössä. Kilpirauhasen toimintaa taas säätelee aivolisäke tuottamalla TSH-hormonia, kertoo endokrinologian ylilääkäri Otto Knutar.
Joskus autoimmuunitulehdus tai -sairaus voi aiheuttaa vajaa- tai liikatoimintaa. Näistä yleisempi on vajaatoiminta, jota noin 10 prosenttia väestöstä sairastaa jossain vaiheessa
elämäänsä, kun taas liikatoiminnasta kärsii noin prosentti suomalaisista. Vajaatoiminnan syy voi olla myös kilpirauhasen poisto. Alle prosentti vajaatoimintatapauksista johtuu aivolisäkkeen vajaatoiminnasta. Silloin tutkitaan TSH:n lisäksi myös T4-V-hormonin määrä veressä.
Vajaa- tai liikatoiminta selviää verikokeella
Ihminen palelee, väsyy ja hidastuu, kun kilpirauhanen ei toimi kunnolla.
– Paino voi nousta, ääni käheytyä ja iho paksuuntua. Kolesteroliarvot saattavat kohota ja naisilla kuukautiskierto mennä sekaisin tai ne jäävät kokonaan pois, Knutar luettelee oireita.
Vajaatoiminnan diagnoosia ei tehdä pelkkien oireiden perusteella, sillä ne ovat yleisiä ja sopivat muihinkin sairauksiin. Diagnoosiin tarvitaan laboratoriokoe, johon lääkäri voi terveyskeskuksessa tai työterveydessä tehdä lähetteen.
– Verestä tarkistetaan aivolisäkkeen tuottaman TSH-hormonin määrä. Jos aivolisäke joutuu ikään kuin piiskaamaan kilpirauhasta, on arvo korkea ja kyseessä kilpirauhasen vajaatoiminta. Jos taas TSH on matala, on todennäköisin diagnoosi liikatoiminta, Knutar
selventää.
Kilpirauhassairaus voi olla myös täysin oireeton ja arvot pielessä, vaikka henkilö voisi hyvin.
Hoitomuotona lääkkeet tai leikkaus
Vajaatoimintaa hoidetaan ottamalla tyroksiinitabletteja päivittäin.
– Sitä on osattu valmistaa 1900-luvun alkupuolelta. Aluksi sitä tehtiin eläinten kilpirauhasista, mutta nykyään sen valmistus onnistuu synteettisesti, Knutar kertoo.
Arvoja seurataan verikokein. Vajaatoimintaa voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa omalla terveysasemalla. Jos kilpirauhanen onkin yliaktiivinen eli henkilöllä on liikatoiminta,
on hoito hieman monimutkaisempaa ja vaatii erikoislääkärin asiantuntemusta.
– Joillakin riittää kilpirauhasen toimintaa jarruttava lääkehoito, mutta tarvittaessa voidaan antaa radioaktiivista jodia, joka säteilee paikallisesti ja sammuttaa liikatoiminnan, Knutar
sanoo.
Tablettilääkityksen ja radiojodihoidon lisäksi vaihtoehtona on leikkaus. Tällöin kilpirauhanen poistetaan ja ihmiselle tulee vajaatoiminta.
– Moni ihmettelee, mikä järki on siirtyä sairaudesta toiseen, mutta vajaatoimintaa on huomattavasti helpompi hoitaa. Liikatoimintaan liittyy kohonnut riski sydän- ja verisuonitauteihin, mitä ei hoidetussa vajaatoiminnassa ole, Knutar avaa.
Kilpirauhasen syövät ovat hyväennusteisia
Kilpirauhasen syöpää on neljää eri tyyppiä. Suomessa niihin sairastuu vuosittain noin 500 henkilöä.
– Kilpirauhassyöpää tai struumaa eli kilpirauhasen liikakasvua ei voida todeta laboratoriokokein, vaan niiden diagnosoinnissa tunnustellaan kilpirauhanen. Sen jälkeen katsotaan poikkeamat ultraäänellä ja otetaan tarvittaessa ohutneulabiopsia
eli koepala. Se yleensä riittää kertomaan onko kyseessä syöpä vai hyvälaatuinen liikakasvu, Knutar kertoo.
Kilpirauhasen syöpäkasvaimet saattavat löytyä myös ikään kuin vahingossa.
– Ihmisille tehdään nykyään monenlaisia kuvantamistutkimuksia ja kilpirauhasen kasvaimet saattavat löytyä niiden yhteydessä, Knutar sanoo.
Nämä syövät ovat pääosin hyväennusteisia ja hoidetaan useimmiten poistamalla kilpirauhanen. Usein hoidossa käytetään myös radiojodia.
– Kilpirauhassyövän ennuste on yleensä hyvä ja 10 vuoden jälkeen elossa on, syöpätyypistä riippuen, 90-99 % sairastuneista, Knutar toteaa.
Artikkeli on julkaistu Kotikäynti-asiakaslehden numerossa 2/2024.
Teksti: Emilia Kemppainen
Kuvat: Emilia Kemppainen & Nelli Janhunen