Lonkkanivelen vaihto toi kävelykyvyn takaisin
Eläkkeellä oleva Karl-Göran Löfgren kävelee hitaasti kohti auringonkukkapeltoa elokuussa 2024. Lonkkakipu rajoittaa liikkumista, mutta ikänsä maataloustöitä tehnyt mies ei halua antaa periksi vaan auttaa poikansa viljelyksillä muutaman tunnin päivässä. Lisäksi hän on istuttanut talonsa viereiselle pellolle perunoita ja auringonkukkia, hänellä on myös tomaattiviljelmä.
Löfgrenillä oli ollut lonkassaan kivun tuntemuksia jo aiemmin, mutta kaksi vuotta sitten kipu paheni ja alkoi toden teolla haitata elämää.
– En enää pysty kävelemään paria kolmea kilometriä enempää, liikkuminen on raskasta. Yöksi otan särkylääkettä.
Löfgren hakeutui liikkumisvaikeuksien takia lääkäriin ja hänestä otettiin röntgenkuvat terveyskeskuksessa. Hänellä todettiin korkeimman asteen nivelrikko ja siihen ainut hoito on leikkaus.
Hampaat kuntoon ensin
Leikkausaikaa jonottaessa Löfgren käy hammaslääkärissä tarkistuttamassa, ettei suusta löydy ientulehdusta tai muuta, mikä voisi estää leikkauksen toteutumisen. Tekonivel on vierasesine, johon verenkiertoon muualta päässeet bakteerit herkästi hakeutuvat.
Hammaslääkärissä poistetaan yksi tulehtunut takahammas ja leikkausaika sovitaan tammikuulle. Hampaanpoiston jälkeiseen haavan paranemiseen on varattava vähintään kaksi viikkoa ennen tekonivelleikkausta. Lonkkakipu on tällä välin ehtinyt pahentua entisestään ja Löfgren on saanut terveyskeskuksesta liikkumisen avuksi rollaattorin. Yöksi hän ottaa särkylääkettä ja hieroo iholle voidetta, joka helpottaa kipua, muuten nukkuminen on vaikeaa.
Tammikuisena aamupäivänä Löfgren tuodaan taksilla päivystyksen ovelle. Hän on tilannut Kela-taksin hyvissä ajoin. Löfgren nousee hissillä Y-talon toiseen kerrokseen ja ilmoittautuu sihteerin luukulla. Sen jälkeen hän istuutuu hetkeksi odottamaan käytävälle.
– Sain nukuttua yllättävän hyvin, vaikka en saanut laittaa yöksi kipuvoidetta. Aamulla en saanut syödä enää mitään, mutta lasillisen vettä join, Löfgren kertoo leikkaukseen valmistautumisesta.
Pian hoitaja kutsuu Löfgrenin huoneeseen haastatteluun. Hoitaja varmistaa, että potilas on ollut ravinnotta riittävän pitkään ja tarkistaa lääkitykset sekä sen, kumpi puoli on tarkoitus operoida. Lisäksi hän auttaa Löfgreniä vaihtamaan sairaalavaatteet.
Seuraavaksi Löfgren ohjataan odotustilaan, jossa odottaa rivi mukavia nojatuoleja television äärellä. Löfgren istuutuu yhteen nojatuoleista ja hoitaja tulee asettamaan kanyylin potilaan käteen. Omaa leikkausvuoroa odotellessa nojatuolin voi kallistaa makuuasentoon ja rentoutua.
– Tässä on mukava odottaa, Löfgren sanoo lepotuolistaan.
Odotustilassa on rauhallinen tunnelma. Kolmella tuolilla istuu potilas odottamassa vuoroaan leikkaukseen. Löfgren suhtautuu lonkkaoperaatioon rauhallisen toiveikkaana.
– Olisi hienoa, kun pääsisi taas kävelemään kunnolla. En ole huolissani leikkauksesta, sillä tämä on kirurgeille rutiinioperaatio. Jälkihoito-ohjeita sain jo nipun postitse kotiin, Löfgren juttelee.
Lonkkaleikkaus kestää tunnista puoleentoista, mutta myös esivalmistelut vievät aikaa. Päivässä Vaasan keskussairaalassa operoidaan kolmesta kuuteen polvi- tai lonkkaleikkausta.
Kun hoitaja tulee hakemaan Löfgreniä leikkaussaliin, mielessä on yksi kysymys: nukutetaanko hänet vai riittääkö selkäydinpuudutus? Löfgren kertoo hoitajalle, että hän on päässyt kävelemään rollaattorin avulla, mutta esimerkiksi autoon istuutuminen on tehnyt valtavan kipeää.
Leikkaus sujuu odotetusti ja Löfgren saa uuden lonkkanivelen loppuun kuluneen tilalle. Selkäydinpuudutuksen ansiosta hän on hereillä koko operaation ajan ja pystyy juttelemaan hoitajan kanssa. Kipua ei tunnu.
Leikkaussalista Löfgren viedään heräämöön, jossa vierähtää muutama tunti. Sen jälkeen hänet siirretään toipumaan H-taloon kirurgian osastolle.
Leikkauksen jälkeen rauhallista kävelyä
Leikkauksen jälkeisenä päivänä Löfgren on pirteä, vaikka yöllä on ollut kipuja. Samassa huoneessa on kaksi muutakin tekonivelleikattua potilasta. Fysioterapeutti käy osastolla opastamassa proteesileikattuja kävelemään turvallisesti apuvälineiden kanssa. Löfgrenillä on apuna kyynärsauvat, jotka tukevat tasapainoa.
– Henkilökunta on ihanaa, kaikki ovat kohdanneet minut ystävällisesti, Löfgren kehuu.
– Leikkauksen jälkeen pitäisi liikkua, mutta alkuun vain lyhyitä kävelyjä. Liikaa kiirettä ei saa pitää, ettei vain kaadu, fysioterapeutti Nina Rauhala sanoo.
Onnistunut tekonivelleikkaus vaatii parikseen onnistuneen kuntoutusvaiheen, jotta nivel saadaan toimimaan hyvin.
– On tärkeää saada lihakset leikkauskohdan ympärillä kuntoon, jotta tuki on vahva. Kotiutumisen jälkeen noin kolmen-neljän viikon kuluttua voi yleensä jättää toisen kyynärsauvan pois ja kuusi viikkoa leikkauksesta on kontrollikäynti fysioterapeutin luona omassa terveyskeskuksessa, Rauhala kertoo.
Kuntopyöräilyä ja tanssiaskelia
Huhtikuisena päivänä Löfgren voi hyvin, paljon paremmin kuin ennen leikkausta. Kävelykyky on parantunut jopa yli omien odotusten ja Löfgren on käynyt jo tansseissakin.
– Kolmen kilometrin kävely oli kuitenkin vielä vähän liian pitkä matka ja toipuminen otti vähän takapakkia. Liian nopeasti leikkauksen jälkeen ei kannata tehdä liian pitkiä lenkkejä.
Ensimmäiset 3 viikkoa leikkauksen jälkeen Löfgren nukkui huonosti, sillä hän nukkuu yleensä kyljellään eikä alkuun voinut kääntyä operoidulle puolelle lainkaan. Arjen sujumiseen hän sai apua ystäviltä ja tuttavilta.
– Heti kotiin tullessa nousin rappuset yläkertaan ja se sujui helpommin kuin odotin. Sain fysioterapeutilta hyvät ohjeet, Löfgren kiittelee.
Löfgren sai terveyskeskuksesta lainaan kuntopyörän, jolla hän pyöräilee joka päivä. Pyöräily on erityisen hyvä lonkan kuntoutukseen. Fysioterapeutin vastaanotolla käydessä kaikki näytti hyvältä, eikä Löfgren tällä hetkellä koe tarvetta useampaan fysioterapiakäyntiin.
– Jos jotain erityistä tulisi, voin olla yhteydessä terveyskeskuksen fysioterapeuttiin. Enää en tarvitse kyynärsauvoja ja aloitan pian raivaustyöt metsässä, Löfgren sanoo tyytyväisenä.
