Tietoa neuropsykiatrisista häiriöistä
Neuropsykiatristen häiriöiden taustalla on aivojen tapa käsitellä ympäristöstä tulevaa tietoa ja reagoida siihen. Oireet ovat yksilöllisiä, ja niiden voimakkuus ja ilmenemismuodot voivat vaihdella henkilöstä toiseen. ADHD, autismikirjon häiriöt, Touretten syndrooma ja kehitykselliset kielihäiriöt kuuluvat kehityksellisiin neuropsykiatrisiin häiriöihin.
Tunnista neuropsykiatrinen häiriö
Tarkkaavuus-, yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireita pitää arvioida suhteessa ikä- ja kehitystasoon, ja niiden esiintymisestä tarvitaan useiden ihmisten (vanhemmat, opettajat) havaintoja eri tilanteista (kotona, päivähoidossa tai koulussa, harrastuksissa tms.).
Yli 16-vuotiailla ADHD-tutkimukset käynnistetään, jos seuraavat kriteerit täyttyvät:
- Oireita havaittavissa useammalla elämänalueella
- Oireilu on pitkäkestoista ja alkanut ennen 12 vuoden ikää
- Oireilusta on merkittävää haittaa toiminnanohjauksessa
- Oireilulle ei löydy muita selittäviä syitä
- Asiakas on halukas sitoutumaan mahdolliseen jatkohoitoon, kuten lääkehoitoon tai kuntoutukseen
Epäily autismikirjon häiriöstä voi syntyä, jos henkilöllä on laaja-alaista ja pysyvää vaikeutta aloittaa ja ylläpitää sosiaalista vastavuoroista vuorovaikutusta ja kommunikaatiota sekä rajoittuneita, toistavia ja joustamattomia käytösmalleja, kiinnostuksen kohteita tai aktiviteetteja.
Autismikirjon piirteitä esiintyy väestössä myös ilman, että ne aiheuttavat haittaa henkilölle tai hänen toimintakyvylleen. Tällöin ei kuitenkaan ole kyse lääketieteellisestä hoitoa tai kuntoutusta vaativasta häiriöstä.
Muut keskittymiseen vaikuttavat tekijät
Keskittymisvaikeudet ovat hyvin yleisiä. Taustalla ei aina ole sairautta tai oireyhtymää. Hankinnaista keskittymisvaikeutta kutsutaan ADT:ksi. Siihen voivat johtaa esimerkiksi arjen kiireisyys, opiskelun tai työn vaatimukset sekä runsas älylaitteiden käyttö. ADT ei ole lääketieteellinen diagnoosi.
Keskittymiseen voivat vaikuttaa myös muut tekijät kuin sairaudet tai oireyhtymät, kuten vuorokausirytmi, univaikeudet, epäsäännöllinen ravinto, vähäinen liikunta, päihteet, kilpirauhasen häiriöt, aivovamma, matala ferritiini, stressi, traumat, masennus ja ahdistus.
Miten voi tukea keskittymistä?
- Vähennä häiriötekijöitä
- Luo rutiineja
- Pilko tehtäviä
- Aseta välitavoitteita
- Nuku ja liiku tarpeeksi
ADHD ja ADD
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD on toimintakykyä heikentävä kehityksellinen häiriö. ADHD on neuropsykiatrinen häiriö, jolle on ominaista yliaktiivisuus, impulsiivisuus ja keskittymisen vaikeudet, jotka voivat vaikuttaa arjen toimintoihin ja vuorovaikutukseen. ADHD esiintyy noin viidellä prosentilla 6–18-vuotiaista, tosin arviot vaihtelevat 4 ja 10 prosentin välillä. ADHD on pojilla yleisempää kuin tytöillä.
ADD on ADHD:n esiintymismuoto, jossa keskittymisen vaikeudet korostuvat, mutta yliaktiivisuus ja impulsiivisuus eivät ole merkittäviä, mikä tekee oireista usein vähemmän näkyviä.
Autismikirjo
Autismikirjon häiriö on keskushermoston kehityksellinen häiriö, jonka ydinoireita ovat toimintakykyä haittaavat, laaja-alaiset ja pysyvät sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation erityispiirteet. Myös rajoittuneet, toistavat ja joustamattomat käytösmallit, kiinnostuksen kohteet tai aktiviteetit ovat yleisiä oireita. Autismikirjon häiriö on vaikeusasteeltaan ja oirekuvaltaan hyvin yksilöllinen. Autismikirjon häiriö on esiintyvyydeltään n. 1 %.
Tourette
Tourette on neuropsykiatrinen häiriö, jolle on ominaista toistuvat ja tahattomat motoriset tai äänelliset nykäykset, eli tic-oireet, joiden voimakkuus voi vaihdella. Touretten oireyhtymän esiintyvyys on lapsuus- ja nuoruusiässä pojilla noin 1,0 % ja tytöillä noin 0,3 %.
Kehityksellinen kielihäiriö
Kyseessä on häiriö, jossa lapsen kielellinen toimintakyky ei kehity iän ja muun kognitiivisen kehityksen mukaisesti. Noin seitsemällä prosentilla suomalaisista lapsista on kehityksellinen kielihäiriö. Kehityksellinen kielihäiriö on yleisempää pojilla kuin tytöillä.