Lasten puheterapia
Puheterapeutilla käynti edellyttää aina lähetettä. Useimmat lapset saavat lähetteen puheterapiaan terveydenhoitajan kautta. Ota yhteyttä neuvolan tai kouluterveydenhuollon terveydenhoitajaan, jos olet huolissasi lapsesi puheesta, kielestä, kommunikaatiosta, vuorovaikutuksesta, äänestä, syömis- ja nielemiskyvystä tai suun motoriikasta.
Puheterapian tarve arvioidaan perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa ongelman luonteesta riippuen. Perusterveydenhuollon puheterapeutit toimivat eri sosiaali- ja terveyskeskuksissa. Erikoissairaanhoitoon kuuluvat puheterapeutit toimivat Lastenneurologisessa yksikössä, Apuvälinekeskuksessa ja Osaamiskeskuksessa.
Jos lapsi tarvitsee puheterapiaa, puheterapeutti voi järjestää ohjauskäyntejä tai lyhyitä terapiajaksoja. Suuremmassa tarpeessa puheterapeutti voi suositella puheterapiaa yksityisellä puolella palvelusetelillä tai Kelan kautta. Näissä tapauksissa hyvinvointialueen puheterapeutti seuraa kuntoutustarvetta.
Lapset kehittyvät eri tahtiin, ja osa lapsista tarvitsee enemmän tukea tietyillä osa-alueilla. Olemme koonneet tähän vinkkejä ja ohjeita, kuinka voit tukea lapsesi kehitystä.
Varhainen kommunikatiivinen kehitys
Varhainen kommunikaatio on perusta kielen tulevalle kehitykselle. Lapsi kommunikoi jo vastasyntyneenä, vaikka ei vielä puhu. Kommunikaatio tapahtuu aluksi katsekontaktin, eleiden/kehonkielen, ilmeiden, ääntelyn ja itkun avulla. Aluksi kommunikaatio on tiedostamatonta, mutta kun vanhemmat reagoivat vauvan kommunikatiivisiin viesteihin, vauva oppii vähitellen, että voi vaikuttaa ympäristöönsä kommunikaation avulla.
Matkimalla lasta. Voit matkia ja peilata lapsen ääntelyä, ilmeitä ja liikkeitä vahvistaaksesi ja kannustaaksesi lasta jatkamaan vuorovaikutusta ja kehittämään kommunikaatiotaan.
Seuraamalla lapsen kiinnostusta. Anna lapselle aikaa ja tilaa reagoida ympäristön asioihin. Katso, mikä lasta kiinnostaa, ja kommentoi sitä. Esim. jos lapsi kurottaa palloa kohti, voit sanoa: “Ahaa, haluat pallon, tässä on pallo.”
Jakamalla kokemuksia. Niin sanottu jaettu tarkkaavaisuus on tärkeää kommunikatiiviselle kehitykselle. Se tarkoittaa, että keskitytte tietoisesti samaan asiaan. Esim. jos lapsi osoittaa poliisiautoa ja katsoo sinua silmiin, voit sanoa: “Katso, poliisiauto!” – silloin olette jakaneet tarkkaavaisuuden.
Vastaamalla lapsen aloitteisiin. Esim. jos olette keinumassa, voit pysäyttää keinun ja odottaa lapsen reaktiota (katsekontakti, ääni). Kun lapsi reagoi, vastaa siihen sanomalla esim. “Vauhtia, lisää” ja jatka vauhdin antamista. Mukauta puheesi lapsen tasolle: käytä painotusta, yksinkertaisia lauseita ja toista sanoja selkeästi, jotta lapsi ymmärtää merkityksiä.
Houkuttelemalla lasta reagoimaan. Arjessa on monia tilanteita, joissa voit houkutella lasta ottamaan yhteyttä ja pyytämään apua, tai jotain lisää. Esim. laita suosikkilelu korkealle hyllylle, jotta lapsi joutuu pyytämään apua.
Leikkimällä yksinkertaisia leikkejä. Mukauta leikit lapsen tasolle ja varmista katsekontakti. Piiloleikit ovat varhaisia sosiaalisia leikkejä, joista lapset pitävät. Leikit, joissa jokin piilotetaan, opettavat ymmärtämään, että jokin on olemassa, vaikka sitä ei näe, ja samalla harjoitellaan vuorottelua ja sosiaalista vuorovaikutusta. Muita leikkejä: pallon vierittäminen, palikoilla rakentaminen, saippuakuplien puhaltaminen.
Käyttämällä visuaalista tukea, kuten kuvia ja tukiviittomia.
Lisätietoa ja linkkejä varhaisen kommunikatiivisen kehityksen tukemisesta:
Kielen ymmärtäminen
Lapsi kehittää kielen ymmärtämistä kuuntelemalla ja olemalla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Lapsilla, joilla on vaikeuksia kielen ymmärtämisessä, ymmärrys toimii usein paremmin tutuissa tilanteissa. Tällöin he voivat hyödyntää kontekstia ja sitä, mitä ovat oppineet ymmärtämään siitä, mitä yleensä sanotaan näissä tilanteissa (tilannesidonnainen kielen ymmärtäminen). Tämä tekee kielen ymmärtämisen puutteiden havaitsemisesta haastavaa. Lisäksi ympäristössä on monia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa kielen ymmärtämiseen. Ymmärtämisen vaatimukset vaihtelevat suuresti sen mukaan, ollaanko kotona vai muualla.
- Kiinnitä lapsen huomio. Varmista, että lapsi kiinnittää huomionsa sinuun ennen kuin alat puhua. Hae katsekontakti ja mene mielellään lapsen tasolle ennen kuin puhuttelet häntä.
- Exempel: Säg ditt barns namn, gå ner på knä och vänta på att barnet stannar upp och tittar på dej.
- Nimeä asioita arjessa ja toista sanoja eri yhteyksissä, jotta lapsi oppii sanojen merkityksiä.
- Esimerkki: “Katso, tuolla tulee punainen auto. Sinulla on samanväriset sukat: punaiset. Ja minulla on punainen paita.”
- Kuvaile ja selitä selkeästi. Selitä yksinkertaisella tavalla, mitä näette ja teette yhdessä . Mukauta kielesi lapsen tasolle ja konkretisoi puheesi.
- Esimerkki: “Oi, katso. Nyt sataa. Silloin maa kastuu. Tule, laitetaan kumisaappaat, etteivät jalat kastu.”
- Anna mallia. Jos lapsi ei vastaa, voit itse vastata kysymykseen ja näyttää, miten voi vastata.
- Nuoremmalle lapselle: “Missä lamppu on?… Katso, tuolla on lamppu.”
- Vanhemmalle lapselle: “Miksi luulet, että poika tuli surulliseksi?… Näetkö, että hän kaatui ja löi päänsä? Se varmasti sattuu.”
- Lue kirjoja, jotka kiinnostavat lasta. Lapsi oppii uusia sanoja kuuntelemalla satuja, joissa esiintyy monipuolisempaa kieltä kuin arkikeskusteluissa. Se, että lapsi haluaa kuulla saman sadun monta kertaa, on hyvä asia, sillä toistot vahvistavat sanojen ja rakenteiden oppimista. Voitte myös jutella kirjojen sisällöstä ja kuvista, pohtia yhdessä mitä tapahtuu, miksi tapahtuu ja mitä voisi tapahtua seuraavaksi. Liitä kirjan sisältö lapsen arkeen.
- Esimerkki: Kun luette kirjaa lapsesta, joka käy uimahallissa, voitte muistella omaa uimahallireissuanne: “Tämä liukumäki kuvassa näyttää samalta kuin se, joka oli uimahallissa viime viikolla.” tai “Muistatko, kun kävimme uimassa kesällä?”
- Käytä visuaalista tukea. Helpottaaksesi ymmärtämistä voit käyttää kehonkieltä, eleitä, tukiviittomia ja kuvia.
Ilmaisukyky
Lapsi kehittää ilmaisukykyään vuorovaikutustilanteissa ja jaetun tarkkaavaisuuden hetkissä. Aluksi lapsen tapa ilmaista itseään on huuto ja itku. Vähitellen lapsi alkaa kokeilla erilaisia ääniä ja äänien yhdistelmiä (jokeltelua), joista myöhemmin muodostuu tunnistettavia sanoja. Jokainen lapsi on yksilöllinen, mutta yleensä ensimmäiset tunnistettavat sanat tulevat noin 1 vuoden iässä.
Sanavaraston kasvaessa lapsi alkaa vähitellen käyttää lyhyitä lauseita. Tyypillistä 2-vuotiaalle on, että tärkeimmät sisältösanat laitetaan peräkkäin lyhyiksi lauseiksi, esim. “tuolla lamppu” ja “äiti auto”. 3-vuotias kehittää lauserakennetta lisäämällä pieniä sanoja ja taivuttamalla sanoja, esim. “äidin auto” ja “nalle on sängyssä”. 4-vuotiaana lapsi osaa kertoa ymmärrettävästi ja käyttää kokonaisia lauseita, joissa on vähintään 3–4 sanaa.
- Ole yhdessä ja juttele lapsen kanssa. Selitä yksinkertaisesti, mitä näette ja teette yhdessä. Anna lapsen osallistua arjen askareisiin. Sekä leikeissä että arjen tilanteissa on paljon mahdollisuuksia oppia sanoja ja ilmauksia. Toista sanoja eri yhteyksissä, jotta lapsi oppii niiden merkityksiä. Mukauta kielesi lapsen tasolle ja konkretisoi puheesi näyttämällä, osoittamalla, käyttämällä kehonkieltä, kuvia ja/tai esineitä.
- Laajenna lapsen ilmauksia. Vahvista lapsen sanomaa ja laajenna sitä antamalla lauseesta oikea malli.
- Kerro itse ja anna lapsen kertoa. Kerro yhteisistä kokemuksista, jotta lapsi oppii ilmaisemaan omia kokemuksiaan. Anna mallia kertomalla omasta päivästäsi, jotta lapsi oppii vähitellen kertomaan omasta päivästään.
- Lue kirjoja, jotka kiinnostavat lasta. Lapsi oppii uusia sanoja kuuntelemalla satuja, joissa on monipuolisempaa kieltä kuin arkikeskusteluissa. Lapsi saa kielellistä mallia sekä kirjoista että siitä, mitä itse kerrot. Anna lapsen harjoitella ilmaisuaan kertomalla kuvista tai uudelleenkertomalla kuulemansa sadun tapahtumia.
- Laula ja leiki kielellä. Lapset nauttivat yhteisistä hetkistä vanhemman kanssa. Erityisesti pienet lapset pitävät loruleikeistä ja lauluista, joissa on liikkeitä, esim. “Soudetaan, soudetaan” tai “Hämähämähäkki”. Kun lapset kasvavat, voi käyttää lautapelejä, jotka tukevat ilmaisukykyä, kuten muistipeli, sanaselityspeli Lasten Alias, Otsapokka ja Arvaa kuka?. Voitte myös keksiä omia arvausleikkejä, joissa toinen antaa vihjeitä ja toinen arvaa mistä on kyse, jolloin lapsi sekä kuulee vihjeitä että antaa vihjeitä itse.
- Käytä visuaalista tukea, kuten eleitä, tukiviittomia ja kuvia. Kun katsotte esimerkiksi valokuvia yhdessä, voi olla helpompaa muistaa asioita ja kertoa, mitä on tehty.
Ääntäminen
Lapsi alkaa leikkiä kielen äänteillä jo jokeltaessaan. Aluksi sanat ovat usein yksinkertaistettuja, mutta vähitellen ääntäminen selkiytyy. Lasten ääntämisen kehitys etenee eri tahtiin, ja tärkeintä on, että lapsi tulee ymmärretyksi omassa lähipiirissään. Yksi ohjeellinen suuntaa-antava sääntö on, että 3-vuotiaan tulisi tulla ymmärretyksi kotona ja 4-vuotiaan myös kodin ulkopuolella. Jos lapsen on vaikea tulla ymmärretyksi kodin ulkopuolella, kyse on usein useista vaikeista äänteistä.
Äänne, jonka oppiminen vie usein aikaa ja jonka monet lapset oppivat vasta lähellä kouluikää, on R. Myös muut äänteet voivat olla haastavia, kuten S, L ja K. Yksittäisiä äänteitä voi alkaa harjoitella 4–6-vuotiaiden kanssa, jos lapsi on motivoitunut. Harjoitusmateriaalimme vinkkien avulla voit auttaa lastasi kehittämään ääntämistään.
Harjoitusmateriaalia ei tarvitse käyttää alusta loppuun. Sisällysluettelosta näkee, mitkä harjoitukset kannattaa valita lapsen tasolle sopiviksi. Jos lapsen taso ei ole tiedossa, on hyvä lukea materiaalipaketin alkuinfo. Jos kotiharjoittelu ei tuota tulosta, voit ottaa asian puheeksi neuvolassa ja pyytää lähetettä puheterapiaan. Tällä hetkellä meillä on omat harjoitusmateriaalit R- ja S-äänteille.
Tutustu ohjevideoihin täällä:
LIsätietoa ja linkkejä muiden äänteiden harjoittelemiseen:
Monikielisyys lapsilla
Monikielisyys tarkoittaa, että lapsi oppii ja käyttää arjessaan useampaa kieltä. Se on yleistä monissa perheissä ja on vahvuus, joka voi tarjota lapselle sekä kielellisiä, kulttuurisia että kognitiivisia etuja. On myytti, että monikielisyys hidastaisi kielenkehitystä – todellisuudessa se edistää lapsen kykyä oppia uusia sanoja, erotella äänteitä ja ratkaista ongelmia.
Monikielisen kehityksen tukemiseksi on tärkeää, että lapsi saa runsaasti kielellistä virikettä eri kielillään. Sinulla vanhempana on tässä tärkeä rooli. Parasta mitä voit tehdä, on puhua lapsellesi sillä kielellä, jolla itse tunnet olosi mukavimmaksi. Se luo turvallisuutta ja vahvan kielellisen perustan.
Kaikki lapset kehittyvät omaan tahtiinsa, ja on luonnollista, että jokin kieli voi välillä olla hallitseva tai että lapsi sekoittaa kieliä keskenään. Se on osa monikielistä kehitystä. Myös lapset, joilla on kehitysviive tai oppimisvaikeuksia, voivat oppia useita kieliä.
Jos sinulla on kysymyksiä tai olet huolissasi lapsesi kielenkehityksestä, voit aina olla yhteydessä puheterapeuttiin.
Syöminen
Lapsen suun alueen sensomotoriset taidot kehittyvät syödessä. Varhaista syömistä ohjaavat refleksit, ja vasta kolmen kuukauden iästä alkaen syöminen muuttuu tahdonalaisemmaksi. Syöminen ja juominen vaativat sekä sensorisia että motorisia valmiuksia. Lasten täytyy harjoitella erilaisten ruoka-aineiden käsittelyä ja sietämistä. Kaikki lapset ovat erilaisia ja kehittyvät omaan tahtiinsa.
Lasten syömisongelmat ovat varsin tavallisia, ja ne helpottavat yleensä iän myötä. Jos syömistaitojen kehitys on hidasta tai jos syömiseen liittyvät haasteet vaikuttavat merkittävästi arkeen, ravitsemukseen tai kehitykseen, on aina suositeltavaa tehdä puheterapeutin arvio.
Syömishaasteiden taustalla voi olla hyvin erilaisia syitä. Puheterapeutti voi tukea perheitä sellaisissa syömishaasteissa, jotka liittyvät motorisiin tai sensorisiin tekijöihin. Tällaisia haasteita ovat esimerkiksi ongelmat siirryttäessä karkeampaan ruokaan, vaikeudet käsitellä erilaisia ruoka-aineita sekä huomattava valikoivuus ruokien suhteen.
• Tarjoa koko perheelle samaa ruokaa ja huolehdi säännöllisestä ateriarytmistä. Vältä napostelua aterioiden välissä. Syökää yhdessä mahdollisimman usein. Huolehdi siitä, että ruokailu ei kestä puolta tuntia kauempaa.
• Kannusta lasta maistamaan erilaisia ruoka-aineita, mutta älä koskaan pakota häntä syömään. Tarjoa uusia ruoka-aineita useita kertoja, jotta lapsi pääsee rauhassa totuttelemaan niihin. Jos lapsi ei halua tai uskalla maistaa jotain ruokaa, kannusta häntä tutustumaan ruokaan aluksi muilla aisteilla esim. koskettaen ja haistaen.
• Pidä huolta siitä, että ruokailutilanne on rauhallinen ja pyri poistamaan häiriötekijät, kuten älylaitteet ja lelut. Syömistilanteiden tulisi olla koko perheelle positiivinen kokemus. Pidä huolta siitä, että lapsella on hyvä asento syödessä. Lapsen jalkojen tulee yltää tukevasti lattiaan tai korokkeelle, ja lonkkien ja polvien tulee olla 90 asteen kulmassa.
• Ruoan ei tule olla palkinto eikä rangaistus, vaan on tärkeää pitää neutraali suhtautuminen ruokaan ja syömiseen.
Linkkejä lasten syömisongelmiin liittyen:
Änkytys
Kaikkien ihmisten puheessa esiintyy jonkin verran sujumattomuutta. Puheemme on sujumattominta ensin lapsuudessa puheen ja kielen kehityksen ollessa nopeassa vaiheessa ja taas myöhemmin ikääntyessämme, kun kielellinen prosessointi ja puheen motorinen ohjelmointi hidastuvat. Sujumattomuudet voivat näkyä puheessa esimerkiksi väärinä sanavalintoina, epäröintinä ja tavujen toistona.
Änkytys on puheen sujuvuuden häiriö, joka voi alkaa hyvin monen ikäisenä, mutta tyypillisintä se on 2–3-vuotiaana siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa puhua kokonaisia lauseita. Pienillä lapsilla esiintyy änkytystä, joka häviää suurimmalla osalla ihan itsestään iän myötä. Osalla änkytys taas jää pysyvämmäksi ominaisuudeksi. Mitä pidempään änkytys on jatkunut, sitä harvemmin se enää häviää kokonaan. Änkytyksen alkamiseen vaikuttavat ihmisen yksilölliset ominaisuudet ja ympäristö. Tarkkaa syytä änkytykselle ei kuitenkaan tiedetä. Alttius änkytykseen kulkee usein suvussa ja se on selvästi yleisempää pojilla kuin tytöillä.
Käytännössä änkytys ilmenee puheessa tahattomina to-to-toistoina, vvvvenytyksinä ja/tai p__uheen lukkiutumisina. Änkytykseen voi liittyä myös myötäliikkeitä, hengitysrytmin ja äänenkäytön muutoksia sekä lihasjännityksen lisääntymistä. Arjessa nämä voivat tarkoittaa esimerkiksi ylimääräistä silmien räpyttelyä, pään nykäyksiä tai äänen korkeuden nousemista. Monesti pienet lapset eivät edes huomaa, että he itse änkyttävät. Osa lapsista saattaa kuitenkin selvästi harmistua tai ahdistua puheensa sujumattomuudesta. Mikäli änkytys on kestänyt yli puolen vuoden ajan tai se vaikuttaa lapsen arjen toimintakykyyn negatiivisesti, on puheterapeutin tuki suositeltavaa.
- Keskity siihen, mitä lapsi sanoo, älä siihen, miten hän asian sanoo. Älä keskeytä lasta, äläkä puhu hänen puolestaan, vaan anna hänen aina sanoa asiansa rauhassa loppuun asti. Älä korjaa lapsen puhetta, äläkä arvaile, mitä hän on sanomassa.
- Auta lasta selviämään hetkellisestä vaikeasta änkytystilanteesta pysymällä itse rauhallisena ja säilyttämällä katsekontakti. Puhu lapselle aina kiireettömästi. Pyri tekemään puhetilanteista rauhallisia sulkemalla ylimääräiset taustamelunlähteet, kuten televisio ja radio.
- Kun lapsen puhe on sujuvampaa, anna lapselle tilaisuus puhua paljon. Lapsen änkytyksen ollessa runsaampaa loruile, laula ja leiki lapsen kanssa enemmän, kysele vähemmän. Juttele änkytyksestä avoimesti lapsen kanssa. Sano lapselle ääneen, ettei haittaa, vaikka hän änkyttää. Muista, että änkytys on vain yksi osa lasta.
Puhepelko
Monet lapset suhtautuvat varauksella puhumiseen uusien ja vieraiden ihmisten kanssa. Joillekin lapsille tästä voi kuitenkin tulla arjessa suurempi haaste, jos puhumattomuus jatkuu. Lapsi ei ehkä esimerkiksi puhu lainkaan päiväkodissa, esiopetuksessa tai koulussa, vaikka hän puhuu kotona sujuvasti.
Puhejännitys tarkoittaa sitä, että lapsella on vaikeuksia puhua tai hän kokee, ettei pysty puhumaan tietyissä tilanteissa. Se ei tarkoita, että lapsi olisi ujo tai uhmakas. Puhejännitystä tai valikoivan puhumattomuuden piirteitä voi ilmetä jo 3–4 vuoden iässä. Varhainen tuki on tärkeää hiljaisuuden katkaisemiseksi.
Aikuisen on hyvä kohdata lapsi ilman vaatimuksia sekä kannustaa ja tukea häntä osallistumaan – myös ilman puhumisen tarvetta.
Lisätietoja:
Ääni
Ääni¬ongelmia tai käheyttä voi esiintyä lapsilla kasvun aikana. Syynä on useimmiten infektio ja/tai äänen liiallinen kuormitus. Altistavia riskitekijöitä voivat olla myös esimerkiksi persoonallisuus ja temperamentti yhdessä refluksin, allergioiden, astman ja ympäristötekijöiden kanssa.
Ääniongelma voi olla akuutti ja liittyä infektioon tai tilapäiseen äänen kuormittumiseen, mutta se voi myös jatkua pidempään. Jos lapsen käheys on kestänyt pitkään tai ei mene itsestään ohi, on syytä hakeutua hoitoon. Lapsi tutkitaan ensin korva-, nenä-, ja kurkkutautien erikoislääkärin toimesta, joka tutkii äänihuulet. Tämän jälkeen lapsi voi saada apua ja ohjausta puheterapeutilta.
Kirjavinkki:
- Sala, E., Sihvo, M. & Laine, A. (2012). Ääniergonomia: toimiva ääni työvälineenä.
Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointikeinot (AAC)
Puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio (engl. Augmentative and Alternative Communication, AAC) on kattokäsite erilaisille keinoille, joilla tuetaan tai korvataan puhuttua kieltä henkilöillä, joilla on vaikeuksia ilmaista itseään ja/tai ymmärtää kieltä. AAC-menetelmiä voidaan käyttää sekä tilapäisenä tukena että pitkäaikaisena kommunikointimuotona.
AAC-menetelmillä tarkoitetaan esimerkiksi tukiviittomien käyttöä, kuvia, symboleja, valokuvia, esineitä, kehonkieltä tai teknisiä apuvälineitä. Näitä keinoja käytetään usein puheen rinnalla, ja ne mukautetaan lapsen tarpeisiin ja tilanteeseen. On tärkeää, että lähiympäristö osallistuu aktiivisesti kommunikointiin ja AAC-keinojen käyttöön arjessa.
Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointikeinot lisäävät mahdollisuuksia osallisuuteen, vähentävät turhautumista ja vahvistavat kommunikointia eri tilanteissa. Ne tukevat sekä ymmärtämistä että ilmaisua, ja edistävät kielen kehitystä. On myytti, että AAC-menetelmät hidastaisivat puheenkehitystä – päinvastoin ne voivat helpottaa puheen ja kielen kehittymistä. AAC-menetelmät voivat myös lisätä turvallisuuden tunnetta, lisätä arkeen rakennetta ja lisätä itsenäisyyttä.
Lisätietoa AAC-menetelmistä:
Miten tuet lapsesi puheen ja kielen kehitystä arjessa
Lapset kehittyvät kielen osaamisessa eri tahtiin, mutta aina vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Arjessa on monia mahdollisuuksia stimuloida kieltä eri tilanteissa.
Vietä aikaa ja puhu lapsesi kanssa. Keskustelkaa siitä, mitä näette, kuulette ja koette. Katso ja kuuntele lasta. Mistä hän on kiinnostunut? Reagoi siihen, mihin lapsi kiinnittää huomiota ympäristössään.
Sanoita tekemisiänne nimeämällä, kertomalla, kuvailemalla ja selittämällä. Esimerkiksi:
”Voi kun täällä on pimeää, voisitko sytyttää lampun?”
”Nyt otan maidon jääkaapista.”
”Nyt etsin sinun sukkiasi tästä korista.”
Lapset ovat erilaisia ja osa tarvitsee monia toistoja oppiakseen sanoja. Korosta tärkeitä sanoja puhuessasi.
Leikki on tärkeää lapsen kielen kehitykselle.
Yhteisessä leikissä lapsi oppii uusia sanoja ja lauseita sekä käyttämään kieltä vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Leikittele kielellä – hyödynnä lauluja, riimejä, loruja, sanaleikkejä ja arvoituksia.
Vahvista sitä mitä lapsi sanoo ja laajenna mielellään lapsen ilmaisua. Toista lapsen sanomia sanoja ja lauseita, jotta lapsi saa mallia niiden oikeasta tuottotavasta.
Lukekaa kirjoja yhdessä. Keskustelkaa kirjojen kuvista, jotta lapsi saa myös itse kysyä ja kertoa. Auta lasta kertomaan tai ilmaisemaan ajatuksiaan kysymällä häneltä kuviin liittyviä kysymyksiä.
Pelaa pelejä. On monia hyviä lautapelejä, jotka tukevat sanavarastoa ja kerrontataitoa, kuten erilaiset muistipelit, Junior Alias ja Arvaa kuka.
On myös monia kieltä kehittäviä sovelluksia. Käyttäkää niitä mielellään lapsen kanssa, jotta voitte kommentoida ja kertoa toisillenne, mitä peleissä tapahtuu.
Rajoita sekä omaa että lapsesi ruutuaikaa, jotta teille jää enemmän aikaa vuorovaikutukseen ja yhteiseen leikkiin.