Psykologi Carolina Herberts: “Kun keskustelen asiakkaan kanssa, olen täysin läsnä”

Minulla on ollut tuuria, kun olen saanut näin ihanan ja moniammatillisen työyhteisön. Meillä on todella tiivis porukka terveyskeskuksessa, jossa työskentelen. Kaikki ovat ystävällisiä ja valmiita auttamaan alaan katsomatta. Hyvinvointialueella ehdoton etu on myös yhteistyö muiden psykologien kanssa. Psykologeja on harvoin samassa toimipisteessä yhtä enempää, mutta oman alan kollegoita organisaatiosta löytyy monia. Aina on joku, jonka kanssa voi pallotella. Se on ollut erilaista aikaisempiin työpaikkoihini verrattuna. 

Lukioikäisenä en vielä tiennyt haluavani psykologiksi. Ylioppilaaksi päästyäni matkustin Englantiin ja työskentelin siellä vuoden au pairina. Viihdyin maassa ja ryhdyin punnitsemaan opiskeluvaihtoehtojani siellä. Ihmiset olivat aina kiehtoneet minua, joten psykologin ammatti alkoi kuulostaa minulle sopivalta. Opinnot veivät mennessään ja maisterivaiheessa valitsin suuntaukseksi terveyspsykologian. Suuntaus oli melko uusi, joten se tuntui raikkaalta valinnalta. Lisäksi terveyspsykologian kokonaisvaltainen ote kiehtoi. Siinä ihmistä tarkastellaan kokonaisuutena, psyykkisten, fyysisten ja sosiaalisten tekijöiden summana.  

Paluu juurille

Valmistuttuani maisteriksi kaipasin taukoa koulunkäynnistä. Tein useamman vuoden töitä psykologian alalla, mutten saanut työskennellä psykologina, sillä en ollut laillistettu psykologi. Työskentely antoi minulle aikaa miettiä, oliko laillistaminen todella sitä, mitä toivoin. Jaksaisinko opiskella vielä lisää? Englannissa laillistamisen edellytyksenä olivat tohtoriopinnot ja työkokemuksen kerryttäminen. Päätin ottaa haasteen vastaan ja onnistuin siinä. 

Pian ryhdyimme mieheni kanssa pohtimaan, muuttaisimmeko Suomeen. Vaikka mieheni on englantilainen, tuntui päätös silti suuremmalta minulle. Pakkasimme laukut ja palasimme juurilleni Kuniin, Pohjanmaalle. Ennen Oravaisten terveyskeskuksessa aloittamista ehdin työskennellä tutkimusprojektissa sekä kuntoutuksessa. Huomasin kuitenkin kaipaavani pidempiä asiakassuhteita ja innostuin heti, kun lääkäriystäväni kertoi avoimesta paikasta terveyskeskuksessa.  

Työpaikan vaihtaminen tuntui oikealta valinnalta — täällä olen viihtynyt.

Kohtaamiset ovat työni merkityksellisin asia. Jokainen ihminen on uniikki, jokainen keskustelu on uniikki. Kun keskustelen asiakkaan kanssa, olen täysin läsnä hetkessä. Työpaikan vaihtaminen tuntui oikealta valinnalta — täällä olen viihtynyt. Ja uskon, että sinäkin viihtyisit! Hyvinvointialueella on tarvetta psykologeille ja haluan osaltani kannustaa kurkistamaan tämän kortin.  

Mahdollisuuksien moninaisuus yllätti 

Tällä hetkellä asiakkainani on alueen aikuisia ja alle kouluikäisiä lapsia. Asiakas voi tulla minulle esimerkiksi äitiys- tai perheneuvolan kautta. Terveyskeskuksella työskentelyn lisäksi käyn muun muassa päiväkodeissa tapaamassa lapsia ja heidän vanhempiaan. Käynneillä teen kognitiivista tutkimusta ja arviointia, esimerkiksi adhd:sta.  

Aikuisasiakkaiden kanssa minulla on psykologikeskusteluja sekä psykologista arviointia. Suurin osa heistä haluaa tulla vastaanotolle paikan päälle, mutta myös etävastaanotot ovat mahdollisia. Uskon, että tulevaisuudessa niiden suosio tulee kasvamaan. 

Työskentelytapa saa olla joustava ja sitä voi vaihdella aina asiakkaan tarpeiden mukaan. Se on ehdottomasti plussa tässä työssä.

Moninaiset työskentelytavat, erilaiset ja eri ikäiset asiakkaat tekevät työstäni monipuolista ja vaihtelevaa. Olen urani aikana saanut yllättyä myös siitä, miten paljon psykologilla onkaan erilaisia mahdollisuuksia. Suuntauksia on useita ja halutessaan voi kouluttautua lisää. Omaa osaamistani täydennän parhaillaan psykoterapeutin tutkinnolla. Kouluttautuminen lisää motivaatiota ja tietysti pitää taidot ajan tasalla. 

Matka omaan mieleen

Kun keskustelen asiakkaiden kanssa tai työstän erilaisia aiheita, kehitän samalla itseäni. Uskaltaisinkin sanoa, että osaan ammentaa ammattiosaamistani myös omasta itsestä huolehtimiseen. Minulla on olemassa oikeat työkalut, joita voin soveltaa omaan elämään. En kuitenkaan tarkoita, että tarkastelisin maailmaa ja ihmisiä aina psykologin silmin! Minulla ei esimerkiksi ole tapana analysoida jokaista tapaamaani ihmistä, toisin kuin jotkut ehkä psykologeista luulevat. 

Tässä ammatissa on osattava vaihtaa vapaalle, jotta ei yritä ratkoa ihmisten haasteita myös vapaa-ajalla. Itse laitan heti autoon istuessani äänikirjan pyörimään ja pyrin uppoutumaan kuulemaani. Näin saan jo kotimatkalla siirrettyä ajatukset muualle. Mieleni kevenee myös juoksuaskelten siivittäminä ja siksi suuntaankin pari kertaa viikossa lenkkipolulle. Lisäksi tärkeä osa palautumistani on perheeni. Kolmen pojan äitinä arjen ajateltavaa tulee kuin itsestään. Koen, että olen löytänyt balanssin, jossa elämän eri osa-alueet soljuvat hyvin yhteen. 

Meitä on 8000 ammattilaista, joista jokaisella on oma tarinansa ja yhdessä olemme Pohjanmaan hyvinvointialue. Tämä artikkeli on osa kampanjaa, jossa kerromme ammattilaistemme urapoluista, heidän ajatuksistaan työn hyvistä puolista, haasteista ja hyvinvointialueesta työnantajana.