Lähihoitaja Mervi Pensar: “Halusin nähdä mitä seinien toisella puolella tapahtuu” 

Minun opiskeluaikani on nyt. Nuorempana en ollut valmis vuorotyöhön ja lasten ollessa pieniä laitoin perheen koulunkäynnin edelle. Palo uuden oppimiseen kyti kuitenkin koko ajan mielessäni ja vuonna 2013 päätin tarttua toimeen. Siinä vaiheessa olin työskennellyt jo 17 vuotta osastonsihteerinä kirurgisella osastolla. Nautin työstäni sihteerinä. Minulla oli paljon vastuuta ja sairaalamaailmasta oli tullut kotini. Osaston arki ja eri alojen ammattilaisiin tutustuminen vahvisti kipinää potilastyöhön. Halusin nähdä, mitä seinien toisella puolella tapahtuu.  

Ihminen tarvitsee välillä uutta 

Valmistuttuani lähihoitajaksi sain vaihtaa hoitajan rooliin tutulla gastrokirurgian, eli vatsaelinkirurgian osastolla. Kuuden vuoden jälkeen aloin kaivata uusia haasteita, vaikka viihdyin työssäni. Tuntui, että minulla olisi vielä muutakin annettavaa, jos vain uskaltaisin yrittää. Tehohoidon ja valvonnan osastolla aukesi sopivasti kaksi paikkaa ja kollegani ehdotti minulle, että haettaisiinko yhdessä. Ja mehän haimme –ja saimme paikat. Eikä siinä vielä kaikki! Samassa rytäkässä hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ensimmäisellä kerralla ei tärpännyt, mutta toisella kierroksella onnistuin. Nyt minulla rullaavat töiden ohessa myös opinnot. Ikä ei estä opiskelua eikä kehittymistä uralla. 

Kun oppii uutta ja saa erilaista vastuuta, myös arvostus itseä kohtaan kasvaa.

Siirtyminen tehohoidon ja –valvonnan osastolle oli jännittävää, olinhan ollut lähes koko elämäni samassa työympäristössä. Silti suurimpana tunteena oli innostus ja onnellisuus siitä, että uskalsin. Olen tyyppi, joka tykkää tutusta ja turvallisesta. Siitä, että on oma paikka, tuttujen ihmisten ympäröimänä. Mutta samaan aikaan koen, että ihminen tarvitsee välillä jotain uutta. Jotain, mikä laittaa aivonystyrät liikkeelle. Joskus on hyvä heittäytyä uuteen tilanteeseen ja huomata, että pärjään täälläkin. Kun oppii uutta ja saa erilaista vastuuta, myös arvostus itseä kohtaan kasvaa.  

Pois mukavuusalueelta

Toivon että voin olla innostava esimerkki siitä, miten työssään voi kehittyä, kun uskaltaa poistua omalta mukavuusalueeltaan. Silloin voi löytää hienoja kokemuksia, joita ei osannut edes odottaa. Minulle on käynyt täällä juuri niin, kun sain vastuualueekseni väline- ja instrumenttihuollon. Ennen tekniset asiat hirvittivät minua, mutta nykyisin ne ovat luonnollinen osa päiviäni ja tapaani olla mukana potilaan hoidossa. Tunnen, että teen tärkeää työtä. Laitteet kulkevat käsieni kautta ja jatkavat sitten matkaansa niitä tarvitsevien potilaiden luo. Lisäksi huolehdin varaston toimivuudesta ja järjestyksestä. Tavaroiden on oltava tarkasti omilla paikoillaan. Kun tarvitsemme täällä jotain, ei sitä ole aikaa etsiä. 

Haluan myös korostaa perehdytyksen merkitystä, minusta se on työntekijän perusoikeus. Minut on aina otettu täällä lämpimästi vastaan ja autettu alkuun. Se millaisia mielikuvia työpaikasta syntyy, on sidoksissa kokemuksiin. Kokemuksiin puolestaan vaikuttaa kohtaaminen. Siksi tykkään itse perehdyttää ja olla mukana luomassa sydämellistä vastaanottoa. Ilokseni se on osastollamme helppoa, sillä meillä on mahtava tiimi ja laadukasta johtamista. Meillä on täällä hyvä fiilis! 

Meitä on 8000 ammattilaista, joista jokaisella on oma tarinansa ja yhdessä olemme Pohjanmaan hyvinvointialue. Tämä artikkeli on osa kampanjaa, jossa kerromme ammattilaistemme urapoluista, heidän ajatuksistaan työn hyvistä puolista, haasteista ja hyvinvointialueesta työnantajana.