Kymmenen kotia päivässä

Ovikellon soitto, avain lukkoon ja kotihoito on saapunut iäkkään avuksi. Uudenkaarlepyyn kotihoidon Kim Øvergaard ja Sofie Linqvist astuvat sisään Greta Huggaren, 98, luo. Tällä käynnillä on luvassa verenpaineen mittaus. Ensin on kuitenkin aika poistaa papiljotit hiuksista. Aamun hoitaja on auttanut Huggarea suihkussa ja nyt hiukset ovat ehtineet kuivua.

– Olen todella tyytyväinen kotihoitoon. Tämä oli tyttärentyttäreni Tinan ajatus, Huggare kertoo.

Ajatus hoidon tarpeesta voi tulla läheiseltä tai lääkärin tai hoitajan vastaanotolla. Kotihoitoa myönnetään erilaisista syistä, joista yksi on muistisairaudet. Parin vuoden päästä 100 täyttävä Huggare kuitenkin osoittaa, ettei hänen muistissaan ole vikaa. Häntä kotihoito avustaakin fyysisesti haastavimmissa asioissa, kuten peseytymisessä.

Turvaa tutuista hoitajista

Greta luettelee lähes 20 kotihoitajan nimet. Kohtaamiset jäävät mieleen puolin ja toisin. Asiakkaat oppivat muutamien käyntien jälkeen tunnistamaan hoitajia ja tapaamiset ovat pääosin positiivisia.

– Ensimmäisillä käynneillä saattaa tuntua vähän erilaiselta, kun emme tunne heitä eivätkä he meitä. Voi olla vähän sellainen asenne, että kyllä minä nyt pärjään itse. Mitä kauemmin olemme käyneet, sitä useammissa asioissa saamme auttaa, Sofie Linqvist kuvailee.

Kollega Øvergaard nyökyttelee. Tutut hoitajat tuovat turvaa ja luottamus kasvaa, kun asiakkaat tutustuvat kotonaan vieraileviin hoitajiin. Työskentely pienemmässä kaupungissa on tässä suhteessa etu – yhteisiä tuttuja löytyy nopeasti ja siitä keskustelu lähtee nopeasti sujumaan.

Kotona mahdollisimman pitkään

Kotihoidon tavoitteena on turvata kotona asuminen niin pitkään kuin mahdollista. Asiakkaat eivät pärjää yksin tai läheistensä kanssa kotona, vaan tarvitsevat kotihoidon apua. Kotihoitoa tarvitsevat ovat useimmiten yksinasuvia iäkkäitä. Myös muita autetaan, jos toimintakyky sitä vaatii tai henkilö on esimerkiksi ollut leikkauksessa.

Jokaisella asiakkaalla on suunnitelma, jossa kerrotaan miksi heille on myönnetty kotihoitoa. Osa tarvitsee lääkehoitoa, osa taas kaipaa apua perustarpeisiin liittyen. Kotihoito auttaa esimerkiksi peseytymisessä, lääkityksen kanssa ja pukeutumisessa.

– Autamme sellaisissa asioissa, joita pidämme itsestäänselvyytenä. Fyysinen kunto vaihtelee asiakkaiden välillä. Autamme arjen askareissa ja seuraamme fyysistä sekä psyykkistä vointia, Kim Øvergaard tiivistää.

Työhön kuuluu lisäksi yhteydenpito läheisten kanssa.

– Pidämme matalalla kynnyksellä yhteyttä läheisiin. Emme toki soita koko suvulle, mutta meillä on yleensä yksi yhteyshenkilö, jolle soitamme tarvittaessa. Läheiset itsekin soittavat meille ja kysyvät äitinsä tai isänsä vointia, Linqvist kertoo yhteydenpidosta asiakkaan läheisiin.

Työtä aamuin ja illoin – ympäri vuoden

Työvuoron alussa odottaa käyntilista. Kotihoitajan vuoroon kuuluu noin 8-15 käyntiä. Työtä tehdään aamu- ja iltavuorossa viikon jokaisena päivänä. Kotikäyntejä tehdään myös yöllä, mutta yövuoroissa on oma henkilökunta.

– Iltavuoro lopettaa kymmeneltä, joten jos joku haluaa esimerkiksi valvoa myöhempään ja tarvitsee iltatoimissa apua, hoitavat yövuorolaiset heidät sänkyyn, selittää Linqvist.

Optimointikeskus suunnittelee käynnit ja varmistaa, että jokainen asiakas saa tarvitsemansa hoidon. Asiakkaiden vointia seurataan ja tarvittaessa käyntien määrää lisätään.

Itsenäistä työtä asiakkaiden kotona

Monen kuva kotihoidosta on kiireinen, stressaavakin, mutta Øvergaard ja Linqvist eivät ajattele niin. Kumpikin on tyytyväinen siihen, että saa tehdä itsenäistä työtä.

– Kun valmistuin lähihoitajaksi, työskentelin kolmivuorotyössä osastolla. Pienten lasten äitinä kaksivuorotyö tuntui kuitenkin helpommalta. Saa olla yöt kotona, Linqvist toteaa.

Mielekkyyttä työhön tuo vastuu ja tunne siitä, että saa vaikuttaa asioihin. Asiakkaiden hoitaminen kotona eroaa hoidosta kliinisessä sairaalaympäristössä.

– Sairaalan osastolle joutuessa ollaan yleensä vähän surullisia, mieli maassa. On ihan erilaista hoitaa ihmisiä heidän kodissaan, jossa he tuntevat olonsa turvalliseksi, Linqvist kuvailee.

Missäs ne miehet ovat?

Kim Øvergaard aloitti 2,5 vuotta sitten kotihoidossa ja on nyt valmistumassa oppisopimuksella lähihoitajaksi. Oppisopimuksella opiskeleva oppii työssä ja suorittaa sen ohella tarvittavat kokeet.

– Kuulin, että täällä on työvoimapula. Ajattelin, että no kokeillaan. Lisäksi olin utelias hoitotyötä kohtaan, Øvergaard kertoo.

Linqvist on toiminut ohjaajana ja on iloinen saatuaan Øvergaardin mukaan tiimiin.

– Miehiä on kovin vähän. Asiakkaille, naispuolisillekin, on tärkeää nähdä myös mieshoitajia. Välillä sitä kysellään, että missäs ne miehet ovat, Linqvist nauraa.

Øvergaardiakin hymyilyttää. Asiakkaat saattavat toivoa mieshoitajaa esimerkiksi avaamaan tiukassa olevia purkkeja. Uudenkaarlepyyn kotihoidon hoitajista vain kaksi on miehiä. Lisää kaivattaisiin. – Suosittelen todellakin tätä työtä myös miehille. Täällä on hauskaa, Øvergaard kannustaa.

Artikkeli on julkaistu Kotikäynti-asiakaslehden numerossa 2/2022

Teksti: Emilia Kemppainen
Kuva: Eva-Stina Kjellman