Turvallisuuden tunnetta ja kiireettömiä kohtaamisia optometristin vastaanotolla

Optometristi Terhi Koskiniemi aloitti työskentelyn Vaasan keskussairaalan silmäyksikössä alkuvuodesta. Silmäyksikön henkilökunnassa on aikaisemmin ollut silmälääkäreitä, sairaanhoitajia ja sihteereitä, mutta optometristinä Koskiniemi on ensimmäinen. Optometristi on laillistettu optikko, jolla on rajattu lääkkeenmääräämisoikeus.

-Käytännössä se tarkoittaa sitä, että saan käyttää vastaanotollani tiettyjä silmän pintapuudutteita ja pupilleja laajentavia tippoja, Koskiniemi selittää.

Optometristeillä on aikaisemmin ollut pääasiassa vastaanottoja optikkoliikkeissä sekä suuremmissa yliopistollisissa sairaaloissa. Viime vuosina optometristejä on kuitenkin alkanut työskennellä yhä enemmän myös muissa sairaaloissa.

Koskiniemi vastaanottaa tällä hetkellä pääasiassa lapsipotilaita, mutta jatkossa potilaskuntaa olisi tarkoitus laajentaa myös aikuisiin. Erityisesti lasten jonot ovat olleet silmäyksikössä pitkiä, mutta optometristin vastaanoton myötä ruuhkaa on saatu purettua.

Terhin saapuminen on ollut todella hieno juttu koko yksikölle. Tällainen yhteistyö on meidän sairaalassamme vielä uutta ja hakee muotoaan, mutta olemme huomanneet jo nyt paljon hyvää,

silmälääkäri Emma Brusquini kommentoi.

Lääkärit ja hoitajat hoitavat silmien sairauksia, mutta nyt optometristin vastaanotolla on mahdollista keskittyä myös näön huoltamiseen. Brusquinin mukaan tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Koskiniemi voi sairauksien hoidon sijasta keskittyä enemmän näön haasteiden helpottamiseen ja parhaan mahdollisen näön saavuttamiseen. Optometristi tekee myös esimerkiksi näkökenttätutkimuksia sekä silmän kuvantamistutkimuksia.

Rutiinitarkastukset paljastavat usein tarpeen lisätutkimuksille

Silmäyksikköön tullaan aina lähetteellä. Lasten osalta yleisiä syitä lähetteen taustalla ovat esimerkiksi karsastus ja silmien toiminnallinen heikkonäköisyys eli amblyopia.

Usein neuvolatarkastuksessa näön tarkkuudessa tai silmien voinnissa on havaittu jotain huomiota herättävää, jolloin lapsi saa lähetteen silmäyksikköön. Sitten silmäyksikön silmälääkäri arvioi, tuleeko potilas optometristin vai silmälääkärin vastaanotolle.

-Läheisten on usein vaikea itse huomata oireita lapsen silmissä, sillä tilanteeseen on totuttu ja se tuntuu normaalilta. Kaikki oireet eivät myöskään aina näy päällepäin ja siksi neuvolassa tehdään rutiinitarkastuksia näölle, etteivät nämä jäisi huomaamatta, Koskiniemi kertoo.

Joskus vanhemmat myös itse huomaavat, että lapsen silmä esimerkiksi karsastaa, eli silmät eivät katso samaan kohteeseen. Taittovirheitä on jo vaikeampi huomata kotona.

Usein ensimmäinen käynti silmäyksikössä on silmälääkärin vastaanotolla. Suuri osa käynneistä on seurantakäyntejä, joilla lapsen näön kehitystä seurataan säännöllisesti. Vastaanotolla Koskiniemi tutkii potilaan silmät ja konsultoi sitten tarvittaessa silmälääkäriä.

-Terhi tutkii ensin silmät ja tiedottaa sen jälkeen silmälääkärille. Silmälääkäri tekee sitten tietojen pohjalta silmälasimääräyksen tai ehtojen täyttyessä maksusitoumuksen laseja varten ja arvioi sopivat ajankohdat kontrollikäynneille, Brusquini avaa prosessia.

Lapsille omia tutkimusvälineitä ja -keinoja

Osittain lapsille voi käyttää samoja tutkimusvälineitä kuin aikuisille, mutta myös eroavaisuuksia löytyy. Esimerkiksi aikuisille käytetään yleensä näöntutkimisessa kirjain- tai numerotaulua, mutta lapsilla käytetään helposti tunnistettavia kuvioita. Jos potilas ei osaa puhua, voi hän osoittaa kortista minkä kuvion näkee taululla.

Pienimmille potilaille kuvioidenkin osoittaminen voi olla vielä liian haastavaa, mutta heitä varten on kehitelty nonparellitesti, jossa tehtävänä on poimia yksittäisiä nonparelleja ohjeiden mukaisesti. Näin saadaan käsitystä siitä, mitä lapsi näkee ja erottaa.

Myös silmälasien määrääminen lapsille ja aikuisille eroaa.

-Aikuisilta on helppo kysyä suoraan, että näkyykö tällä vai tällä linssillä paremmin. Lapsilla silmän mukautumiskyky eli akkommodaatio on voimakasta ja senkään vuoksi ei pystytä käyttämään samoja menetelmiä, Koskiniemi avaa.

Tutkimuksen aikana silmiin laitetaankin tippoja, jotka lamaavat akkommodaation ja laajentavat mustuaista, jolloin voimakkuus saadaan tutkittua luotettavammin. Silmälasit määrätään pitkälti objektiivisesti, eli eräänlaisen lampun ja linssien avulla.

Läsnäolevaa tutkimusta lapsen tahdissa

Lapsipotilaiden kanssa työskentely edellyttää rauhallisuutta ja tilannetajua.

-Se vaatii meiltä enemmän kuin aikuisten kohdalla. Täytyy olla iloinen ja innostava, stressi ja kiire ei saa näkyä. Pitää olla turvallista ja rauhallista, Brusquini kiteyttää.

On tärkeää, että lapselle on varattu riittävä aika. Kun tutkitaan silmälasivoimakkuudet, käynti kestää tunnista puoleentoista, mutta koko aika ei kulu itse tutkimuksien tekemiseen. Käynnillä aikaa on varattu esimerkiksi silmätippojen vaikutuksen odottamiseen.

Osalla seurantakäynneistä mitataan vain näöntarkkuutta ja seurataan sen kehitystä. Tällöin käynti on kestoltaan lyhyempi, noin puolisen tuntia. Nämä käynnit voivat olla myös sairaanhoitajan vastaanotolla.

Välillä lapset saattavat jännittää käyntiä, esimerkiksi laajentavien silmätippojen laittaminen voi hermostuttaa. Jos toisessa silmässä on puolestaan huonompi näkö, voi tuntua pelottavalta peittää parempi silmä, jotta heikompaa silmää voidaan tutkia paremmin.

Käynnillä kaikki alkaakin turvallisuuden tunteen luomisesta. Koskiniemen mukaan jokaisessa tutkimuksessa tulee olla läsnä riippumatta potilaan iästä, mutta lasten kanssa se korostuu vielä enemmän.

-Kannustaminen ja tsemppaaminen tutkimuksen aikana riittää yleensä aika pitkälle. Useimmiten lapsella on vanhempi tai joku muu läheinen mukana tutkimuksen aikana. Lapset saavat heistä paljon tukea.

Paikalla voi olla myös hoitaja apuna, joka heiluttelee vaikka lelua, johon potilas voi keskittää huomionsa. Joskus lapsella on mukana myös oma pehmolelu, josta saa turvaa.

Usein jännitys hälvenee ja lapsi saattaa todeta, että täällähän olikin ihan kivaa. Siitä tulee hyvä mieli,

Koskiniemi hymyilee.

Joskus on kuitenkin päiviä, jolloin tutkimus ei syystä tai toisesta onnistu.

-Jos ei onnistu, niin sitten ei onnistu. Niissä tilanteissa on parempi sopia vain uusi aika, naurahtaa Brusquini.

Jossain vaiheessa tutkimus on kuitenkin saatava tehtyä. Jos lapsi ei suostu tutkimukseen, tai kyseessä on esimerkiksi potilas, jonka yhteistyökyky on alentunut jostain sairaudesta johtuen, voidaan tutkimuksen ajaksi myös nukuttaa.

Brusquini tarkentaa, että nukutusta käytetään, jos muut keinot eivät auta ja taustalla on epäily sairaudesta. Näin tutkimukset saadaan tehtyä ja tarvittava hoito aloitettua ajoissa.

-Se, että näkö saadaan hyväksi, on palkitsevaa. Näkö on meille kaikille tärkeä asia ja on merkityksellistä työskennellä sen parissa, Koskiniemi pohtii.

Juttu on osa Pohjanmaan hyvinvointialueen Ihmiseltä ihmiselle –verkkoartikkeleiden sarjaa, jossa kurkistetaan asiakkaidemme ja ammattilaistemme arkeen ja palveluihin pintaa syvemmälle.