Uusi tukimuoto palliatiivisen hoidon potilaille ja heidän läheisilleen – tukea alusta loppuun ja sen jälkeen

Hankerahoitusta kehittämiseen – ensimmäisenä keskusteluapua

Palliatiivinen hoito on sellaisen sairauden hoitoa, jota ei enää voida parantaa. Palliatiivisessa hoidossa tärkeintä on varmistaa hyvä loppuelämä. Hoito voi kestää viikoista kuukausiin, joskus pidempäänkin. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) selvityksen mukaan palliatiivisessa hoidossa on koko Suomessa runsaasti kehitettävää, myös meillä Pohjanmaalla.

STM:n Palliatiivisen hoidon palvelujen tuottaminen ja laadun parantaminen –ohjelman tarkoituksena on parantaa palliatiivista hoitoa. Pohjanmaalle kehittämishankkeen rahoitusta on saatu 284 000 euroa.

– Meillä on kolme eri osaprojektia, jotka ovat palliatiivisen keskuksen perustaminen, kotisairaalaverkoston palliatiivisten palvelujen kehittäminen ja kotihoidon sekä asumisyksiköiden henkilökunnan osaamisen kehittäminen palliatiivisessa hoidossa, selventää sairaanhoitaja, projektityöntekijä Marja-Tuulia Antila.

Antila siirtyi työskentelemään projektin parissa syksyllä 2022 ja pääsi heti aloittamaan psykososiaalisen tuen tarjoamisen.

– Suurin osa työstäni on nimenomaan keskusteluavun tarjoamista. Muutamassa kuukaudessa on huomattu, että potilasmäärät ovat kasvussa. Palvelua tarjotaan sekä potilaille sekä heidän läheisilleen. Tähän ei tarvita lähetettä ja palvelu on toistaiseksi ilmainen, Antila kertoo.

Psyksosiaalista tukea on tarjolla palliatiivisen vaiheen potilaiden lisäksi syöpäpotilaille sairauden eri vaiheissa.

Tukea koko perheelle – myös kuoleman jälkeen

Antila työskentelee Vaasan keskussairaalan alueella, jossa hän tapaa potilaita ja perheenjäseniä poliklinikan tiloissa, mutta myös osastoilla ja yksiköissä sairaalan alueella. Lisäksi keskustelut onnistuvat puhelimitse, erityisesti jos asuu kauempana tai hoito siirtyy sairaalalta esimerkiksi asumisyksikköön.

Potilaan kuoleman jälkeen omaisiin ollaan vielä yhteydessä, sillä läheisen poismeno on aina raskasta, vaikka sitä osattaisiin odottaa.

– Olemme aloittaneet uutena kuoleman jälkeiset puhelut. Eli kun potilas menehtyy, soitamme hänen läheiselleen 4–6 viikon kuluttua ja kysymme, miten on he voivat ja miten arki on lähtenyt sujumaan läheisen poismenon jälkeen. Tästä on tullut paljon hyvää palautetta, omaiset ovat olleet kiitollisia, että heistä huolehditaan, kun omainen on jo poissa, Antila kertoo.

Tuhat puhelua vuodessa on osoittanut tuen tarpeen

Puheluille on selvä tarve. Palliatiivisena hoitajana poliklinikalla työskentelevä Magdalena Nyvall-Malm vastasi vuonna 2022 noin tuhanteen puheluun, joista osa tuli potilailta ja läheisiltä, osa oli kollegoiden konsultaatiopuheluita. Projektin ansiosta osa näistä soitoista ohjautuu Antilan puhelimeen ja vapauttaa Nyvall-Malmilta aikaa.

– Onkologialla olemme pitkään olleet hyviä kiinnittämään huomiota psykososiaaliseen tukeen, sillä näemme potilaan kokonaisuutena. Hoitoon kuuluu kuitenkin monia asioita, joten keskusteluapu on jäänyt liian vähälle. Minun kanssani keskitytään enemmän itse hoitoon. Siksi on hienoa, että Marja-Tuulialla on mahdollisuus keskittyä psykososiaaliseen puoleen, Nyvall-Malm iloitsee.

Psykososiaaliseen tukeen ei kuulu ainoastaan potilaan kohtaaminen, vaan on mietittävä, millainen tukiverkosto on, millainen on perheen taloudellinen tilanne, missä asioissa tarvitaan lisätukea.

– Potilaiden ohjaaminen vaikkapa psykiatriselle sairaanhoitajalle on kynnyksen takana. Moni kokee, että koska ei ole psyykkisesti sairas, ei tarvitse apua. Tällainen matalan kynnyksen palvelu on parempi ja useammat uskaltavat ottaa keskusteluapua vastaan, toteaa onkologian osastonylilääkäri Heidi Bengts.

Uusi tukimuoto täydentää jo tarjolla olevia palveluita, kuten psykiatrista hoitoa, Syöpäyhdistyksen tarjoamaa tukea sekä sairaalapappien toimintaa.

– Emme sulje toisiamme pois, vaan täydennämme. Toivomme, että jokainen saa apua jotakin kautta, Bengts sanoo.

Osaamisella vältetään turhat sairaalakäynnit

Osa projektia on palliatiivisen hoidon osaamisen laajentaminen erityisesti asumisyksiköissä ja perusterveydenhuollossa.

– Tavoitteena on, että potilas voitaisiin hoitaa esimerkiksi tehostetun palveluasumisen yksikössä ihan loppuun saakka. Tarkoitus on, että vältyttäisiin viimeisen hetken sairaalasiirroilta siksi, ettei henkilökunnalla ole riittävää osaamista, Bengts sanoo.

Projektissa kehitetään myös kotisairaalaverkostoa, jotta kotisaattohoito olisi mahdollista mahdollisimman monelle, kotipaikkakunnasta riippumatta. Projekti päättyy 2023 jälkeen. Tulevaisuus on vielä auki.

– Tietysti toivomme, että saamme tälle jatkoa ja pystymme palvelemaan palliatiivisia potilaita entistä paremmin myös projektin jälkeen. Olisi hienoa, jos saisimme omat tilat ja lisää henkilökuntaa, Bengts haaveilee.

Palliatiivisen hoidon tärkein tavoite on hyvä loppuelämä ja arvokas kuolema vakavan sairauden jälkeen.

– Moni ajattelee palliatiivisen hoidon alkaessa, että tämä oli nyt tässä, mitään ei ole tehtävissä. Todellisuudessa on kuitenkin paljon, mitä voimme tehdä, vaikkei sairautta pystytä parantamaan. Kuten sanotaan, yhtenä päivänä kuolen, kaikkina muina elän. Me yritämme tehdä siitä elämästä hyvää loppuun asti ja jatkossa vielä entistä paremmin, Nyvall-Malm muotoilee.