Siirry sisältöön
Kotikäynti-asiakaslehti

Valmiina odottamattomaan

Paloesimies Alf Nyroos seisoo paloauton keulan edessä ja katsoo hymyillen kohti. Hänellä on yllään pelastajan sininen työasu.
Ilman palovaroitinta en seisoisi nyt vieressäsi. Nämä sanat ovat painuneet paloesihenkilö Alf Nyroosin mieleen. Tuo hetki rakennuspalon äärellä muistuttaa sekä palohälyttimien että valistustyön tärkeydestä.

Paloesihenkilö Alf Nyroos kulkee Maalahden paloase­malla varmoin askelin. Juuri nyt asemalla on rauhallis­ta. Jatkuvasta valmiudesta kertovat paloauton vieressä odottavat varusteet, jotka jokainen vuorossa oleva on aamulla asettanut omalle paikalleen.

– Hälytystehtävien luonne vaihtelee, mutta täällä taustavalmistelut ovat rutinoituneita, Nyroos kuvailee.

Tavoitteena on startata moottori 90 sekunnin kuluttua hälytyksestä. Yksikön johtajana tilanteen haltuun ottami­nen alkaa siitä hetkestä, kun istutaan autoon ja suunnitellaan, kuinka toimi­taan ennakkotietojen perusteella.

– Tilannepaikalla voidaan tarvit­taessa vaihtaa lennosta suunnitelmaa. Me osataan nämä kuviot ja tunnetaan jokaisen vahvuudet.

Omaksi vahvuudekseen Nyroos nimeää jääräpäisyyden. Hän ei luovuta helposti ja auttamisenhalu on läsnä vapaa-ajallakin.

– Jos joku kysyy apua, niin löydän yleensä aikaa. Harvoin sanon ei.

Suunnitelmat uusiksi

Hälytykset työllistävät vielä tilanteen tasaannuttuakin. Vaikka itse keikka olisi puolessa tunnissa ohi, voi loppupäivä mennä siihen, että kalusto saadaan taas lähtövalmiiksi. Metsäpalosam­mutuksen jälkeen letkujen huoltotyötä riittää jopa viikoksi.

Jokaisella vuodenajalla on myös omat tyypilliset pelastustehtävänsä; kuivan maan aikaan palavat nurmikko ja metsät, liukkaalla sattuu tieliiken­neonnettomuuksia ja pimeällä kynt­tilät unohtuvat palamaan. Yksikään vuodenaika ei silti työllistä selkeästi enemmän kuin toinen.

Esihenkilön vastuulle kuuluu yksikön johtamisen lisäksi monenlaisia toimis­totöitä, palotarkastuksia, kouluttamista ja valistustehtäviä. Työn yllättävyys pitää arjen mielekkäänä ja lisäksi se on opettanut, että on asioita, jotka voivat kyllä odottaa seuraavaan päivään.

Paloesimies istuu paloauton etupenillä. Hänellä on yllään esimiehen oranssi takki ja hän puhuu mustaan radiopuhelimeen.
Yksikön johtajan paikka on usein etupenkillä, mutta Nyroos hyppää mielellään myös takapenkille ja antaa vetovastuuta pelastajille. Se tuo arvokasta kokemusta, hän tuumaa.

Tehdään parasta mitä voidaan

Kommunikointi ja kohtaaminen nouse­vat ensiarvoisen tärkeiksi. Pelastustoi­minta vaatii vahvaa tiimityöskentelyä, jossa viestin on liikuttava ja tilanteiden jälkeen mieltä askarruttavia asioita on voitava purkaa keskustelemalla. Muis­tiin jääneille tilanteille on Nyroosin mie­lessä oma paikka, varasto. Tarvittaessa sieltä löytyviä ajatuksia voi käsitellä defusing-ryhmässä tai työyhteisössä.

Nyroos ei valmistaudu tehtäviin erityisellä tavalla. Hän ottaa tilanteet vastaan sellaisina kuin ne tulevat ja paikan päällä tehdään parasta mitä voidaan.

– Pelastajatkin ovat vain ihmisiä, eikä aina päästä toivottuun lopputulok­seen, vaikka tekisimme kaikkemme.

Alf Nyroos

Alalla 34 vuotta. Työpaikka Maalahden paloasemalla, jossa tiimiin kuuluu 3 vakituista henkilöä ja n. 20 vapaaehtoista.

Halu auttaa yhdistää perhettä. Isä sekä setä ovat olleet mukana pelastustoiminnassa, samoin oma tytär.

Vapaa-ajalla nauttii mökkeilystä saaristossa, hiihtämisestä ja kalastamisesta. Metsään kutsuvat myös kaksi koiraa ja metsästysharrastus.

Artikkeli on julkaistu Kotikäynti-asiakaslehden numerossa 2/2023.
Teksti: Nelli Janhunen
Kuvat: Christoffer Björklund