Ensihoitajien matkassa

Aamukahdeksalta Vaasan paloasemalla on käynnissä vuoronvaihto. Vuoronsa päättäneille toivotetaan hyvää yötä ja vuoronsa aloittavat kokoontuvat aamupalaveriin. Seitsemäksi töihin tullut päiväambulanssin työpari on jo lähtenyt päivän ensimmäiselle keikalleen.

Aamupalaverissa hyvinvointialueen ensihoidon kenttäjohtaja käy läpi ajankohtaisia asioita, kuten kehottaa huomioimaan poikkeukset liikennejärjestelyissä pelastuslaitoksen lähistöllä.

Palaverin jälkeen työparit siirtyvät autohalliin tarkastamaan ambulanssin varusteet ja kirjautuvat sisään auton tietokoneille.

– Sitä toivoo, että ehtisi tarkistaa auton ja kirjata mahdolliset varustepuutteet ylös ennen kuin tulee hälytys. Aina ei ehdi. Tarvikevarasto on sairaalalla, mutta emme tiedä, milloin käymme siellä seuraavan kerran, ensihoitajana neljä vuotta työskennellyt Oskar Moberg kertoo.

Puoli kymmeneltä Mobergille ja Vesa Tuomiselle tulee päivän ensimmäinen hälytys. Kyseessä on varsin tyypillinen ensihoidon kiireetön työtehtävä. Iäkäs muistisairas henkilö on kaatunut yöllä, eikä pääse kivun vuoksi enää kävelemään omin avuin. Kun perusmittaukset ja -tutkimukset on tehty ja tiedot kirjattu, potilas siirretään kantotuolin avulla ambulanssiin, sillä jalka on syytä kuvata päivystyksessä murtumien varalta.

Jo ennen kuin auto liikahtaa, on kuljettajana toimiva Moberg merkinnyt auton tietokoneelle potilaan kuljetuskohteen sekä kiireellisyyden ja kuljetuskoodin. Tiedot päivittyvät muun muassa hätäkeskukseen ja ensihoidon kenttäjohtajalle sekä potilaan ensihoitokertomukseen, jota Tuominen kirjoittaa kuljetuksen aikana tietokoneelle.

Sairaalalla Tuominen kirjaa päivystyksen tietokoneelle potilaasta tehtyjen mittausten tulokset sekä lyhyen selostuksen siitä, miksi potilas on siellä. Tietojen perusteella muodostuu kiireellisyysluokitus, jonka mukaan päivystyspotilaat hoidetaan.

– Ambulanssikuljetus ei tarkoita sitä, että päivystyksessä pääsee jonon ohi, mikä on hyvin yleinen harhaluulo

Vesa Tuominen

Tietojen kirjaamisen jälkeen potilas kuljetetaan ambulanssin kantotuolilla päivystyspoliklinikan valvontahuoneeseen, minne hän jää odottamaan pääsyä röntgenkuvaan. Ennen kuin ensihoitajat jatkavat matkaansa, Moberg rullaa kantotuolin desinfiointihuoneeseen ja puhdistaa tuolin seuraavaa käyttäjää varten.

Hengenpelastamista ja asemapalvelusta

Ensihoitajien työssä on siedettävä epävarmuutta. Varmaa on vain se, että hälytyksiä tulee. Se, koska ja kuinka paljon niitä tulee, on arvoitus. Joskus hälytykset seuraavat toisiaan niin tiiviisti, että lounastauko jää väliin. Toisinaan työvuoron aikana saattaa tulla jopa 16 keikkaa, joskus vain neljä.

– Jos on hiljaisempaa, teemme ”asemapalvelusta”, esimerkiksi pesemme ambulanssin lattian puhdistuksessa käytettäviä moppeja, tilaamme lääkkeitä ja huollamme autoja ja välineitä. Meillä on myös mahdollisuus kouluttautua omatoimisesti tai porukalla, Moberg kertoo. Käytettävissä on harjoitusnukke ja harjoitusvälineitä sekä runsaasti alan kirjallisuutta.

Ensihoitajien tärkeimpiä työkaluja on monitoimidefibrillaattori eli ammattilaiskäyttöön tarkoitettu sydäniskuri. Sillä voidaan pelastaa ihmishenkiä ja tehdä erilaisia mittauksia kuten verenpaineen-, pulssin ja hengitysilman hiilidioksidipitoisuuden mittaus sekä ottaa sydänfilmi ja tehdä sydämen ulkoinen tahdistaminen. Ellei akuuttia hätää ole, ensihoitajien työ on paljolti hoidontarpeen arviointia.

– Selvitämme onko tarvetta päivystyskäynnille ja tarvitaanko kuljettamiseen ambulanssia. Potilas ei aina tarvitse kuljetuksen aikana hoitoa tai valvontaa, jolloin kuljetuksen voi hoitaa esimerkiksi taksi tai omainen, kertoo Vesa Tuominen, jolla on ensihoitajan työstä jo lähes parinkymmenen vuoden kokemus.

– Meille voi tulla kiireellinen keikka kesken kuljetuksen, jonka olisi voinut hoitaa joku muu. Joskus on tilanteita, että kiireiselle keikalle lähdetään, vaikka kyydissä on jo potilas. Silloin toinen meistä jää potilaan kanssa ambulanssiin ja toinen menee hoitamaan uutta potilasta.

Ketään ei voi pakottaa ambulanssin kyytiin

Puoli yhdeltätoista työpari saa seuraavan keikan. Hälytys on kiireellisyysluokitukseltaan D, eli kukaan ei ole välittömässä hengenvaarassa. Koneelta Tuominen näkee, että kaikki Vaasan ambulanssit ovat kiinni tehtävillään ja lähin vapaa ambulanssi on Laihialla. Kesken ajon yksikkö saa A-luokan hälytyksen elottomasta nuoresta henkilöstä ja Moberg kääntää auton nokan päinvastaiseen suuntaan, laittaa siniset vilkut päälle ja painaa kaasua. Matkan aikana tiedot tarkentuvat ja selviää, että henkilö on tullut tajuihinsa mutta sekava.

Asuntoon päästyään Moberg ryhtyy tutkimaan potilasta ja mittaa muun muassa verenpaineen, sykkeen ja verensokerin. Tuominen kirjaa ylös tutkimusten tuloksia ja haastattelee potilaan puolisoa taustatietoja saadakseen. Tapahtuneen ja potilaan tilan perusteella ensihoitajat ja puhelimitse konsultoitu ensihoitolääkäri suosittelevat lähtemään tarkempiin tutkimuksiin sairaalaan, sillä tilanne voi olla hengenvaarallinen. Potilas ei kuitenkaan halua lähteä, vaikka huolissaan oleva puolisokin yrittää puhua hänelle.

– Itsemääräämisoikeus on Suomessa niin vahva, että juuri ketään ei voida viedä sairaalaan väkisin, Tuominen sanoo.

Tällaisissa tilanteissa ensihoitajat pyytävät potilasta allekirjoittamaan paperin, jolla hän vahvistaa kieltäytyneensä hoidosta. Ambulanssi lähtee pihasta klo 11.13 ja auton tietokoneelle päivitetään tilatieto ”vapaa”.

Ruokatauko pidetään, jos ehditään

Toisinaan ensihoitajat joutuvat unohtamaan lounaan tai syömään sen paljon myöhemmin, kuin normaalisti. Joskus hälytys tulee juuri, kun on saanut aterian eteensä.

– Jos meillä on keikka Raippaluodossa ja heti perään lähdetään Vähäänkyröön, niin siinä menee äkkiä monta tuntia. Joskus haemme matkalla kaupasta jotakin evästä, Moberg kertoo.

Ensihoitajan työ vaatii venymistä myös perheeltä, sillä työvuoro ei aina pääty silloin kuin sen pitäisi. Näin käy esimerkiksi silloin, kun työvuoron loppupuolella lähdetään kuljettamaan potilasta yliopistosairaalaan. Toisaalta pääosalla Pohjanmaan hyvinvointialueen ensihoitajista 24 tunnin mittainen työvuoro osuu kohdalle joka neljäs vuorokausi. Vaasan päiväambulansseissa työtä tehdään 12 tunnin vuoroissa aamuseitsemästä iltaseitsemään.

Moberg ja Tuominen saavat uuden hälytyksen klo 11.38. Iäkkäällä kotihoidon asiakkaalla on huomattu epätavallisen korkea syke, vaikka hänellä on käytössä sydämentahdistin. Moberg ottaa potilaalta sydänfilmin ja Tuominen kirjaa tietoja koneelle. Sydänfilmi lähetetään sähköisesti suoraan päivystävälle lääkärille, johon ollaan myös puhelimitse yhteydessä. Lääkäri haluaisi tutkia potilaan sairaalassa, mutta iäkäs mies ei halua lähteä päivystykseen. Hän pysyy järkkymättä kannassaan, vaikka kotihoitajatkin koittavat suostutella häntä lääkärin pakeille. Kotihoitajat ovat huolissaan missä kunnossa he löytävät miehen illalla, kun tulevat seuraavalle käynnilleen. Kuitenkin jälleen itsemääräämisoikeus on vahvempi kuin hoitohenkilökunnan suositukset ja ensihoitajat poistuvat paikalta tyhjällä ambulanssilla.

Työvuoronsa aikana Moberg ja Tuominen saavat vielä yhdeksän hälytystä lisää. He muun muassa auttavat ulkona kaatuneen humalaisen henkilön kotiin ja kuljettavat rintakipuisen potilaan ja aivoverenvuodon saaneen potilaan keskussairaalaan. Puolen yön jälkeen he ehtivät levätä hetken ennen aamuöistä hälytystä palvelutaloon, missä epäillään kaatumisen aiheuttamaa lonkkamurtumaa iäkkäällä henkilöllä. Potilaalle annetaan kipulääkettä ja hänet siirretään tyhjiöpatjalle. Ambulanssin suuntana on jälleen keskussairaalan päivystys.

Artikkeli on julkaistu Kotikäynti-asiakaslehden numerossa 1/2022.

Teksti: Heidi Kurvinen

Kuvat: Christoffer Björklund