Siirry sisältöön
Kotikäynti-asiakaslehti

Hälytykset tahdittavat pelastajan arkea

Kolme palomiestä kävelee paloauton luota kohti kameraa. Reunimmaisella on vaaleanruskeat varusteet päällä ja kädessä keltaiset kypärät, keskimmäisellä punaiset.
Kristiinankaupungissa, idyllisen pikkukaupungin paloasemalla on yleensä rauhallista, mutta sen rauha voi rikkoutua silmänräpäyksessä. Kun hälytys tulee, pelastajien on oltava minuutissa valmiina lähtöön.

Tiheästi rakennettu puutalokaupungin keskusta, vilkas valtatie ja monipuolista teollisuutta. Ne ovat kaikki riskejä, joihin on varauduttu ja varaudutaan joka päivä Kristiinankaupungin paloasemalla.

– Kristiinankaupunki on yksi niistä harvoista pohjoismaiden puutalokaupungeista, jotka eivät ole palaneet. Vuoden 1859 jälkeen täällä ei ole ollut kaupunkipaloa, kuten historioitsijat sanovat, Kristiinankaupungin paloaseman esimies Magnus Hällbacka kertoo.

Hällbäck piipahtaa asemapaikallaan tehtyään yövuoron päivystäjänä Vaasassa. Kaikilla pelastajilla on määritelty asemapaikka, mutta tarpeen mukaan henkilöstö tekee vuoroja myös muissa yksiköissä.

Päiväaikaan Kristiinankaupungin paloasemalla on vuorossa tavallisesti 4 henkilöä.

Pelastusalan moniosaajat

Nykyään puhutaan pelastajista, eikä palomiehistä. Pelastajat tekevät paljon muutakin kuin vain pelastavat ja sammuttavat. Varsinkin pienillä paloasemilla, joita on valtaosa pohjanmaan asemista, kaikki tekevät kaikkea.

– Kun emme ole hälytystehtävää hoitamassa, teemme esimerkiksi kalustohuoltoa. Sammutustehtävän jälkeen letkut pestään ja paineilmahengityslaitteet täytetään ilmalla. Meri työllistää meitä jonkin verran. Veneiden huollot ja vesillelaskut tehdään itse, pelastaja Kai Haapala kertoo.

Ennaltaehkäisevää työ kuuluu kiinteästi myös pelastuslaitoksen arkeen. Pelastajat käyvät tekemässä palotarkastuksia pienemmissä kohteissa ja antavat turvallisuusneuvontaa kaiken ikäisille ihmisille eri tapahtumissa ja tilanteissa. Pelastajat voivat toimia myös ensihoidon tehtävissä.

Hällbackan sekä asemamestari Karl-Gustav Svedjebäckin työajasta suurin osa menee hallinnollisiin tehtäviin, mutta tilanteesta riippuen he ovat onnettomuuspaikalla johtotehtävissä, kun yksiköitä hälytetään liikkeelle.

Täysissä pukeissa oleva palomies ottaa kaapista kypärää. Taustalla paloauto.
Asemalla olevat pelastajat ovat minuutissa lähtövalmiina. Kai Haapala kertoo, että haalarit vedetään päälle hallissa, mutta loput varusteet puetaan autossa matkalla. Kaikilla asemilla ja ajoneuvoissa varusteet ovat suunnilleen samalla tavalla, jotta henkilökunnan on helpompi toimia tarvittaessa missä tahansa yksikössä.

Sopimus- ja vapaapalokunnat turvallisuuden tekijöinä

Valtaosa Pohjanmaan hyvinvointialueen paloasemista on miehitetty päiväaikaan. Vain Vaasassa ja Pietarsaaressa, jotka ovat alueen suurimmat kaupungit, on paloasemalla pelastajat paikalla ympäri vuorokauden. Hälytystä hoitamaan lähtee aina sekä vakituista henkilöstöä että sopimus- tai vapaapalokuntalaisia.

– Me emme voi toimia ilman heitä, mutta he voivat toimia ilman meitä, Svedjebäck toteaa.

Sopimuspalokuntalaiset mahdollistavat sen, että koko alueella on hätätilanteessa apua saatavilla yhdenvertaisesti.

Sopimuspalokuntalaiset ovat osa-aikatöissä hyvinvointialueella ja alueella toimii myös kolme vapaapalokuntaa, joilla on sopimus hyvinvointialueen kanssa. Näillä vapaapalokunnilla on oma kalusto ja laitteet, joista ne myös vastaavat itsenäisesti. Sopimuspalokuntalaiset ja vapaapalokuntalaiset toimivat hälytystehtävissä vakituisten pelastajien rinnalla.

– Tällä hetkellä meillä on riittävästi sopimuspalokuntalaisia, mutta nuoria on yhä vaikeampi saada mukaan. Tulevaisuudessa tämä tulee olemaan iso haaste koko maassa, Svedjebäck toteaa.

Sopimus- ja vapaapalokunnan toimintaan voi osallistua 18-60-vuotiaat naiset tai miehe. Heiltä edellytetään säännöllistä osallistumista koulutuksiin ja harjoituksiin, joita pelastuslaitoksen vakituinen henkilökunta järjestää.

Palomies seisoo paloauton edessä ja vetää sieltä sammutusputkea. Hänellä on päällä paksu takki ja keltainen kypärä.
Hälytystehtävien välillä Niklas Nordström huoltaa kalustoa. Automaattisia palohälytyksiä tulee eniten, mutta pienet liikenneonnettomuudet ovat toiseksi yleisin tehtävätyyppi Kristiinankaupungissa.

Yhä harvemmin hälytys tulipalon takia

Automaattiset palohälytykset ovat koko Pohjanmaalla yleisin tehtävätyyppi.

– Yleensä se on aiheeton hälytys, mutta siihen suhtaudutaan vakavasti ja lähdetään matkaan kuin oltaisiin menossa sammuttamaan tulipaloa – kunnes toisin todistetaan, Haapala toteaa.

Tulipalojen määrä on viime vuosina kääntynyt laskuun. Svedjebäckin mukaan siihen ei ole yhtä yksittäistä syytä, vaan se johtuu monista tekijöistä.

– Palovaroittimet, sammuttimet ja sammutuspeitot ovat yleistyneet ja niitä osataan käyttää. Palotarkastukset ovat kattavia ja isoissa rakennuksissa on nykyään automaattiset hälytysjärjestelmät.

Kulottaminen ei ole enää niin yleistä.

– Ihmiset ottavat nykyään myös ruohikkopalo- ja metsäpalovaroitukset tosissaan, pelastaja Niklas Nordström kiittää.

Kaksi palomiestä istuu paloautossa. Toisella on punainen takki ja punainen kypärä. Toisella on vaaleanruskea takki eikä kypärää ollenkaan. Kypäräpäinen mies on tietokoneen ääressä.
Karl-Gustav Svedjebäck istuu yksikön johtajan paikalla, tietokoneen ääressä. Yksikön johtaja ilmoittaa, millaisella vahvuudella on lähdetty liikkeelle, miten tehtävä etenee ja samalla pystytään seuraamaan, missä muut yksiköt ovat. Niklas Nordström ajaa yleensä sammutusautoa.

Järjestelmä ohjaa, päivystäjä tarkentaa

Kun esimerkiksi liikenneonnettomuudesta tai palohälytyksestä tulee soitto hätäkeskukseen, hätäkeskuspäivystäjä kysyy soittajalta tilanteesta riippuen tietyt asiat. Vastausten perusteella Erica, eli pelastusviranomaisten toiminnanohjausjärjestelmä, määrittelee automaattisesti apuun lähtevät yksiköt.

Erica-järjestelmä hälyttää tehtävää hoitamaan niiden asemien yksiköitä, joiden kalusto vastaa tarvetta parhaiten.

Pelastuslaitoksella on oma päivystäjä, joka tilanteen edetessä ja saamiensa tietojen perusteella voi joko pyytää lisää yksiköitä paikalle tai vastaavasti lähettää osan liikkeelle lähteneistä yksiköistä takaisin. Myös Hällbacka ja Svedjebäck tekevät tarvittaessa näitä päivystysvuoroja.

Jokaisella asemalla on jotain erityskalustoa.

– Jos tässä lähistöllä olisi tarve esimerkiksi öljyntorjunnalle, hälytys menisi todennäköisesti Tiukan asemalle, koska sillä asemalla on siihen paras kalusto. Närpiössä on nostolava-auto ja meillä täällä Kristiinankaupungin asemalla on drone, Haapala kertoo erityispiirteistä.

Silmälasipäinen mies seisoo auton takana. Auton takakontti on auki. Miehellä on päällä punainen takki ja punainen liivi.
Ennen työnantajat suhtautuivat suopeammin siihen, että kesken työpäivän sopimus- tai vapaapalokuntalainen lähti hoitamaan hälytystehtävää. Yhteiskunta muuttuu tässäkin, asemamestari Carl-Gustav Svedjebäck toteaa. Hän on Kristiinankaupungin lisäksi myös Närpiön ja Korsnäsin asemamestari.