Siirry sisältöön
Uratarinoita

Ikäihmisten palveluohjaaja Shannon Mcwilliam: “Olen aina halunnut kehittää asioita” 

Yleensä kolmen vuoden kohdalla minulle tulee kutina, että olisi aika päästä tekemään jotain uutta. Aikaisemmin tuo tunne on tarkoittanut työpaikan vaihtoa, mutta hyvinvointialueella se ei ole ollut tarpeen.

Vaikka olen pysynyt samalla työnantajalla, olen saanut työskennellä eri tehtävissä itseäni ja palveluita kehittäen. Tämä on yksi syistä, miksi on mukavaa työskennellä suuressa organisaatiossa; vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien skaala on laaja. Samalla luottamus minun ja työnantajan välillä vain syvenee, tämä tuntuu vastavuoroiselta. 

Tällä hetkellä työskentelen ikäihmisten palveluohjaajan sijaisena, sosionomiopintojeni ohella. Taustalla minulla on lähihoitajan koulutus, jonka suoritin muutettuani Skotlannista Suomeen.  Entisessä kotimaassani toimin teknisenä eksperttinä, joten hyppäsin aika erilaiseen maailmaan! Kiinnostukseni teknologiaan kulkee kuitenkin edelleen mukana ja toimin alueellamme lääkeautomaattivastaavana. Lisäksi minulla on lähiesimiehen ammattitutkinto. Olen ylpeä siitä, kuinka pitkälle olen yhdeksässä vuodessa tullut. Ehkä jopa hieman yllättynytkin. Sydämessäni olen aina tuntenut olevani hoitaja, joten en olisi osannut arvata, että innostun esihenkilö- ja toimistotyöstä. 

Palveluiden palapeliä

Monet kehitysideat saavat kipinänsä kentältä ja lähihoitajana minulla on ollut mahdollisuus olla monessa mukana. Koenkin, että minulla on laaja katselmus kotihoidon työstä, sillä olen ollut kuuden vuoden ajan erilaisissa rooleissa ja kehitystehtävissä. Jokainen vastuualue on syventänyt osaamistani ja ymmärrystäni. Nyt palveluohjaajana autan asiakkaita sopivan avun pariin ja teen päätöksiä siitä, millaisia palveluita heille tarjotaan. 

Päätöksiä tehdessäni käyn kotikäynneillä asiakkaiden luona. On tärkeää päästä näkemään ympäristö, jossa asiakas on, eikä vain tehdä oletuksia luetun pohjalta. Paikan päällä arvioin tilannetta ja kuuntelen asiakkaan toiveita. Työtä voisi välillä kuvailla isoksi palapeliksi. Se, että saamme asiakkaalle oikeat, tarkoituksenmukaiset palvelut, vaatii toisinaan paljon miettimistä ja asioiden sumplimista. 

-En olisi osannut arvata, että innostun esihenkilö- ja toimistotyöstä.

Positiivinen vaikuttaja

Oma-aloitteisuutta, aktiivisuutta, aitoa kiinnostusta. Silmää, jolla pystyy katsomaan kokonaiskuvaa ja sydäntä, jolla haluaa tehdä hyvää. Niitä kotihoidossa työskentely vaatii. Tämä on myös todella sosiaalista työtä, olitpa sitten toimistotonttuna tai hoitajana kentällä. Näkökulmien vaihtaminen, neuvominen ja konsultoiminen on tärkeää. Yksin tätä ei tehdä, minäkin olen ollut vasta muutaman viikon tässä uudessa tehtävässä ja jo nyt minulla on todella paljon uusia tuttuja. Yhteistyö on lähtenyt luistamaan ja tiedän kenelle voin soittaa. Kotihoitovuosilta minulla on useita muistoja hetkistä, jotka ovat tuntuneet siltä kuin olisi kotona kavereiden kanssa. Olemme viettäneet yhdessä syntymäpäiviä, joulua ja muita merkkipäiviä. Niissä hetkissä on ollut lämmin tunnelma, minkä tunnen myös niitä hetkiä muistellessani. 

Kotihoito on puhdasta hoitotyötä, jossa on vain vähän enemmän väriä.

Työ on opettanut, että yhdellä ihmisellä ei koskaan ole kaikkia vastauksia. Se on osaltaan inspiroinut myös etenemään uralla; lähihoitajana voin vaikuttaa ja ymmärtää tietyllä tavalla, esihenkilönä omalla skaalalla ja palveluohjaajana vielä laajemmin. Olen aina halunnut kehittää asioita, sillä minua kiinnostaa nähdä, kuinka laajasti pystyn olemaan mukana positiivisessa vaikuttamisessa.

Kunnia käydä kodeissa

Haluan omalta osaltani olla luomassa kotihoidon positiivista mainetta. Tiedän omasta kokemuksestani, että huhupuheiden perusteella alalle ei välttämättä uskalla hakeutua. Mutta voin kertoa, että en ole katunut kertaakaan! Tämä oli oikea päätös ja oikea paikka. Suosittelen ehdottomasti työskentelyä kotihoidossa, työ on puhdasta hoitotyötä, jossa on vain vähän enemmän väriä. Täällä saa vaikuttaa tehokkaasti ihmisten hyvinvointiin ainutlaatuisessa ympäristössä. On kunnia käydä ihmisten omissa kodeissa hoitamassa heitä.  

Kun palveluohjaajan sijaisuuteni päättyy, palaan lähihoitajan tehtäviin kentälle. Se tuntuu mukavalta. Ne tiedot ja taidot, joita hankin tehdessäni sijaisuuksia auttavat aina myös hoitotyössä. Samalla haaveilen sosiaalityöntekijän tutkinnosta, sillä myös heillä on oma roolinsa kotihoidon paletissa. Tuohon maailmaan astuminen saa vielä odottaa, mutta toivon, että jonain päivänä pääsen ottamaan sen askeleen. 

Shannon Mcwilliam

Työ: Ikäihmisten palveluohjaajan sijainen kotihoidossa.  
 
Urapolku: 2016–2017 lähihoitajana neurologisessa kuntoutuksessa ja yksityisellä palveluasumisessa. 2018 aloittaminen kotihoidossa. 2019 ensimmäistä kertaa kotihoidon varaesihenkilönä. 2023- sijaisuus ikäihmisten palveluohjaajana. 
 
Koulutus: Valmistunut lähihoitajaksi 2016. Lähiesihenkilön ammattitutkinto 2021, sosionomin opinnot parhaillaan käynnissä. 
 
Harrastukset: Metsässä liikkuminen, geokätköily, autiotalojen etsiminen. 
 
Perhe: Vaimo, kolme lasta.  

Meitä on 8000 ammattilaista, joista jokaisella on oma tarinansa ja yhdessä olemme Pohjanmaan hyvinvointialue. Tämä artikkeli on osa kampanjaa, jossa kerromme ammattilaistemme urapoluista, heidän ajatuksistaan työn hyvistä puolista, haasteista ja hyvinvointialueesta työnantajana.