Siirry sisältöön
Uratarinoita

Paloesimies Christoffer Jåfs: ”Tämä työ on joukkuepeliä”

Christoffer Jåfs on pelastanut ihmisiä palavista taloista ja auttanut vauvoja maailmaan moottoritiellä – mutta kokenut myös turhautumisen siitä, että mitään ei ole enää tehtävissä.

Paloesimiehen työssä tulevat tutuiksi elämän parhaat ja huonoimmat puolet. Silti on vaikea kuvitella ammattia, joka sopisi minulle paremmin. Pidän fyysisesti vaativasta ja vaihtelevasta työstä. Tyytyväisyyden tunnetta hyvin päättyneen vaativan tehtävän jälkeen ei voi verrata mihinkään muuhun. 

Nuoruudessa ykkösharrastukseni oli jääkiekko. Lukion jälkeen tiesin haluavani fyysisen työn, mutta olin epävarma siitä, mitä kannattaisi tehdä. Eräs sukulainen antoi vinkin, että pelastuslaitokselle saattaisi päästä kesätöihin myös ilman koulutusta, ja kannusti minua hakemaan. Ilmeisesti hän tunsi minut paremmin kuin minä itse. 

Seuraavat kolme vuotta työskentelin pelastajan sijaisena. Suoritin muun muassa savusukelluskoulutuksen ja pääsin kokeilemaan useimpia työtehtäviä kollegoiden valvovan silmän alla. Vuoden 2010 lopussa hain kolmatta kertaa Kuopion Pelastusopistoon ja pääsin sisään.

Fyysisesti vaativaa työtä

Koulutus oli intensiivinen, mutta korkeatasoinen. Pelastajakoulutus kesti 1,5 vuotta ja antoi kelpoisuuden sekä ambulanssissa työskentelyyn että pelastajan työhön. Koulutuksen jälkeen työskentelin ensin Pietarsaaressa ja sitten Vaasassa. Samalla suoritin lisäkoulutuksia ja sain muun muassa oikeuden toimia pelastussukeltajana. Olin kuullut, että se sopii koville kavereille, ja kukapa ei haluaisi olla sellainen?

Pelastajan tulee olla hyvässä kunnossa sekä henkisesti että fyysisesti. Pietarsaaren paloaseman kuntosali tarjoaa monipuolisia harjoitusmahdollisuuksia.

Sukeltajan kelpoisuus vei minut edelleen Espoon Niittykummun paloasemalle. Asema huolehtii kaikista pintapelastukseen ja sukellustehtäviin liittyvistä hälytyksistä Espoon ja Hangon välillä. Useimmiten tehtävänä oli hukkuneen etsintä tai noutaminen.

Pelastajan työpanoksella on väliä – joka päivä. 

Neljänneksen työajasta työskentelin ambulanssissa. Mieleen on jäänyt erityisesti, että yhden kuukauden aikana olin mukana avustamassa kolmessa synnytyksessä, kun äidit eivät ehtineet sairaalaan. Synnytyshän on luonnollinen tapahtuma, mutta komplikaatioiden hoito on vaikeampaa kentällä. Synnytystehtäviä ei satu kohdalle monta kertaa, vaikka tekisi koko työuransa ambulanssissa.    

Viihdyn johtajan roolissa

Huhtikuusta 2022 lähtien olen työskennellyt paloesimiehenä Pietarsaaressa. Se on ehdottomasti paras asema, jonka pelastuslaitoksella voi saada. Hallinnollisten tehtävien ohella saa tehdä operatiivista työtä ja johtaa työskentelyä hälytystehtävillä. Tylsistyisin helposti, jos joutuisin istumaan päivät pitkät tietokoneella.

Viihdyn johtajan roolissa, mutta en oleta tietäväni tai osaavani kaikkea. Pelastustyö on hyvin pitkälti joukkuepeliä. Vuorokauden mittaiset työvuorot hitsaavat porukan yhteen. Jos ilmapiiri on hyvä, sujuu yhteistyö hyvin myös rankoissa tilanteissa. Minulla ei ole tapana jäädä vatvomaan asioita, mutta jotkut tehtävät koskettavat kyllä enemmän kuin muut, etenkin jos mukana on lapsia. Toistaiseksi en ole tarvinnut ammattilaisten debriefing-apua, vaan kollegoiden tuki on riittänyt.

Ammattiin pitäisi saada houkuteltua lisää väkeä

Pietarsaaren pelastuslaitoksella on runsaat 500 hälytystä vuodessa. Työskentelemme keskimäärin 42 tuntia viikossa, mikä tarkoittaa sitä, että olemme töissä vuorokauden ja sen jälkeen kolme päivää vapaalla. Työskentelyrytmi sopii minulle tosi hyvin; jos sitä muutettaisiin, minun ei enää kannattaisi kulkea töihin Vaasasta.

Pelastajan ammatti on muuttunut valtavasti viimeisimmän viiden vuoden aikana sekä tekniikan että painotusten osalta. Samalla eläkeikä on noussut 68 ikävuoteen. En kuitenkaan usko, että monikaan jaksaa siihen saakka. Tulevaisuudessa pelastajista tulee olemaan entistä enemmän pulaa myös Pohjanmaalla. Suuntaus on saatava kääntymään ennen kuin on liian myöhäistä.   

Hymyilevä pelastaja seisoo rappukaiteen edessä. Hänellä on musta, lyhythihainen paita, jossa on viranomaistunnus. Alhaalla näkyy halli, johon on pysäköity paloautoja.
– Viihdyn johtajan roolissa, mutta en oleta tietäväni tai osaavani kaikkea.

En osaa kuvitella sopivampaa ammattia kuin tämä sellaiselle, joka haluaa käyttää osaamistaan monipuolisesti, omaa hyvät yhteistyötaidot ja kykenee nopeaan päätöksentekoon. Pelastajan työpanoksella on väliä – joka päivä. 

Christoffer Jåfs

Työ: Paloesimies Pietarsaaressa. Hallinnollisten tehtävien lisäksi johtaa pelastustehtävää hälytysten aikana.

Koulutus: Pelastajatutkinto (2012), pelastussukeltaja (2016), alipäällystötutkinto (2019).

Harrastukset: Höntsäkiekko, padel, kuntosali.

Perhe: Vaimo ja 1,5-vuotias tytär. 

Meitä on 8000 ammattilaista, joista jokaisella on oma tarinansa ja yhdessä olemme Pohjanmaan hyvinvointialue. Tämä artikkeli on osa kampanjaa, jossa kerromme ammattilaistemme urapoluista, heidän ajatuksistaan työn hyvistä puolista, haasteista ja hyvinvointialueesta työnantajana.