Vastaava diabeteshoitaja Päivi Strömsholm: ”Minulla sykkii diabetessydän”

Tunnetko koskaan työssäsi olevasi aivan muun alan ammattilainen kuin oikeasti olet? Sellaista on välillä diabeteshoitajan työ, jossa saa toimia niin personal trainerina, IT-tukena kuin psykologina. Ihminen on kokonaisuus ja se on huomioitava myös diabeteksen hoidossa. Siksi saankin todella heittäytyä välillä muihinkin rooleihin kuin diabeteshoitajan. Sairaus on kasvava kansantauti ja meitä diabetesosaajia tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän, vaikka alati kehittyvät hoitovälineet tuovatkin apua työhön.

Ihminen on kokonaisuus ja se on huomioitava myös diabeteksen hoidossa.

Hoitajaurani alussa työskentelin lastenosastolla, jossa hoidetiin uuteen elämänkumppaniin, diabetekseen, totuttelevia perheitä. Mielenkiinto sairautta kohtaan heräsi, vaikka minulla ei ollut ketään diabeetikkoläheistä. Halusin oppia aiheesta lisää ja kävin aluksi Diabetesliiton järjestämän kurssin. Myöhemmin perehdyin sairauteen laajemmin arvostetussa lontoolaisessa King’s Collegessa. Pari vuotta kestäneiden opintojen aikana tein jaksoja Englannissa sekä työskentelin paljon kotona. Englanniksi opiskelusta on ollut hyötyä, sillä kohtaan suomen- ja ruotsinkielisten potilaiden lisäksi muun kielisiä diabeetikoita.

Kipinän löytyminen johtaa onnistumiseen

Opiskelu oli antoisaa ja se jatkuu edelleen. Oppiminen ei lopu koskaan, sillä uutta tulee koko ajan niin tekniikan kuin hoidon puolella ja se pitää työn mielenkiintoisena. Kaikkea ei voi kuitenkaan oppia koulussa tai kirjoista. Työssäni tarvitaan kohtaamisen taitoa.

Suurin haasteeni on saada potilas sitoutumaan hoitoon, tsempata häntä jaksamaan diabeteksen kanssa. Kun yhteys saavutetaan ja tavoitetaan kipinä, voidaan onnistua. Palkitsevinta on, kun potilas huomaa, että nyt on menty eteenpäin. Mikään ei ole yhtä motivoivaa kuin onnistuminen, niin potilaalle itselleen kuin minulle hoitajana!

Diabetes kulkee mukana kouluun, töihin ja elämän loppuvaiheen käänteisiin

Diabetesta ei hoideta vain kotona tai vastaanotolla, vaan sairaus kulkee sen tyypistä riippumatta diagnoosista lähtien mukana läpi elämän. En tee diabeteshoitajana vain vastaanottotyötä, vaan käyn myös opastamassa muita esimerkiksi kouluissa, päiväkodeissa ja kotihoidossa sekä sairaalan ja asumisyksiköiden osastoilla. Olen etuoikeutettu, kun olen urani aikana saanut nähdä diabeteksen kirjon vauvasta vaariin. Minulla sykkii diabetessydän.

Pohjanmaalla parasta hoitoa

Olen viihtynyt hyvinvointialueella. Koko Pohjanmaan yhteinen diabetesyksikkö on tuonut uudenlaista kollegiaalista tukea ja mahdollisuuksia kouluttautumiseen. Olemme oma yksikkömme ja ylpeitä siitä. Alun haasteet ovat jo takanapäin. Odotan, että saamme seuraavaksi yhteisen potilas- ja asiakastietojärjestelmän, joka helpottaa esimerkiksi poissaolojen tuurauksia.

Pohjanmaalla on haluttu panostaa diabetekseen, mistä olen todella iloinen. Se myös näkyy, sillä diabeteksen hoitomme on monella mittarilla Suomen huippua. Me hoitajat teemme paljon yhteistyötä lääkäreiden, jalkahoitajan ja ravitsemusterapeuttien kanssa. Tuntuu, että meillä pelittää hommat.

Pienen kaupungin suuri sydän ihastuttaa

Kun muutin Vaasasta Pietarsaareen mieheni työn vuoksi, olin iloinen, että sain jatkaa uraa diabeteksen parissa. Uusien työkavereiden kanssa viihdymme yhdessä vapaa-ajallakin ja on ollut kiva tutustua töiden ulkopuolellakin. Pietarsaari on melko pieni kaupunki, mutta täältä löytyy paljon kivoja tapahtumia, joihin osallistua yhdessä.

Pidän työstäni ja toivon, että tämä jatkuvasti kehittyvä alue innostaa myös uusia hoitajia. Tässä työssä saa olla lähellä potilasta ja hänen elämäänsä, kuunnella ja auttaa.

Meitä on 8000 ammattilaista, joista jokaisella on oma tarinansa ja yhdessä olemme Pohjanmaan hyvinvointialue. Tämä artikkeli on osa kampanjaa, jossa kerromme ammattilaistemme urapoluista, heidän ajatuksistaan työn hyvistä puolista, haasteista ja hyvinvointialueesta työnantajana.