Pohjanmaan diabetesyksikkö

Diabeteksella tarkoitetaan ryhmää energia-aineenvaihdunnan häiriöitä, joita yhdistää kohonnut veren sokeripitoisuus. Syynä verensokerin kohoamiseen on joko insuliinierityksen häiriö, insuliinin vaikutuksen heikentyminen (insuliiniresistenssi) tai molemmat. 

Diabetes todetaan joko paastosokeri-, sokerirasitus- tai HbA1c-kokeella. 

Ennen paastosokeri- ja sokerirasituskoetta on oltava ravinnotta 12 tuntia. Sokerirasituskokeessa otetaan ensin verikoe, ns. paastosokeriarvo, jonka jälkeen juodaan sokeripitoista nestettä, ja 2 tunnin kuluttua mitataan sokeriarvo uudelleen. HbA1c (ns. pitkä sokeri) ei vaadi paastoa.

Suomessa diabetesta sairastaa noin 500 000 ihmistä, joista 400 000 tyypin 2 diabetesta ja noin 53 000 tyypin 1 diabetesta. Raskausdiabetes todetaan joka viidennellä synnyttäjällä. 

Pohjanmaalla diabetesta sairastavia on noin 10 000. 

Maailman terveysjärjestö WHO:n luokitus eri diabetestyypeille:

• tyypin 1 diabetes: autoimmuunitulehduksen aiheuttama haiman insuliinia tuottavien beetasolujen tuhoutuminen, joka johtaa täydelliseen insuliinipuutokseen
• tyypin 2 diabetes: joukko sairauksia, joissa on joko insuliinin toiminta heikentynyt (insuliiniresistenssi) tai insuliinieritys on häiriintynyt tai molemmat 
• raskausdiabetes: raskauteen liittyvien hormonaalisten muutosten aiheuttama insuliinin lisääntynyt tarve, johon elimistö ei pysty vastamaan tuottamalla riittävästi insuliinia
• sekundaarinen diabetes: esim. haimatulehdus, haimaleikkauksen jälkitila, hemokromatoosi eli raudanvarastoitumistauti.

Lisäksi tunnetaan useita muita diabetesmuotoja: 

• LADA (Latent Autoimmune Diabetes in Adults): aikuisiällä alkava, tyypin 1 diabetesta selvästi hitaammin yleensä insuliinipuutokseen johtava tila
• MODY (Maturity Onset Diabetes of the Young): ns. monogeeninen diabetesmuoto, jonka taustalla on geenivirhe jossakin yksittäisessä MODY-geenissä. Nämä geenivirheet aiheuttavat diabeteksen usein jo nuorella iällä.

Käypä hoito suosituksen mukaan diabeteksen hoidon ja omahoidon ohjauksen tärkeimpiä tavoitteita ovat 

• tukea sairastuneen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia ja valmiuksia vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa ilman kohtuuttomia rajoituksia 
• ehkäistä akuutteja komplikaatioita (mm. vakavat hypoglykemiat ja ketoasidoosi) ja niiden aiheuttama kuolema 
• ehkäistä hyperglykemiasta ja hypoglykemiasta johtuvia oireita
• ehkäistä pitkäaikaisia mikro- (retinopatia, nefropatia, neuropatia) ja makrovaskulaarikomplikaatioita hyvällä verenglukoosin ja metabolisen oireyhtymän osatekijöiden hoidolla.