Siirry sisältöön

Vauvan tulo muuttaa perheessä kaiken. Tämä on välttämätöntä, sillä pieni vauva on täysin riippuvainen vanhemmistaan ensimmäisten kuukausien ja vuosien ajan. Hän tarvitsee intensiivistä läsnäoloa, eli vanhempiensa läheisyyttä. Vauvan tarpeet tulevat perheessä ykköspaikalle.

Vanhempien on tärkeää järjestää mahdollisuus tutustua omaan vauvaansa ja heittäytyä tähän ihmissuhteeseen. Ei ole vain yhtä tapaa neuvoa, kuinka lapsen kanssa tulisi olla. Omaan lapseen tutustumalla ja hänen kanssaan aikaa viettämällä oppii tuntemaan hänen tapansa ja metkunsa.

Vauvan tarpeita kuuntelemalla vanhempi oppiikin mukauttamaan oman toimintansa näiden tarpeiden mukaisiksi. Sanotaan, että se kuinka hyvin vanhempi tuntee lapsensa, on täysin verrannollinen sille, kuinka paljon hän viettää aikaa lapsen kanssa.

Vauvan aistit saavat viestejä ulkomaailmasta jo hänen ollessaan äidin vatsassa. Etenkin oman äidin ääni tulee tutuksi ja vauva osaa erottaa sen muiden ihmisten puheesta. Ihan pieni vauva osaa myös erottaa oman äitinsä maidon hajun toisten äitien maidon hajusta.

Vauvat ovat syntymästään lähtien kiinnostuneita ihmisten kasvoista ja vastavuoroisesta kanssakäymisestä. Vauva kiintyy vanhempaansa luontaisesti ja vanhemmassa vauva herättää hoivaamisen tunnetta. Tämä on biologisesti määräytynyt keino itsetunnon muodostumiselle ja ihmissuhteiden synnylle. Myönteinen vuorovaikutus on keskushermoston häiriöttömälle kehitykselle tärkeää.

Kun asiat tapahtuvat toistuvasti samassa järjestyksessä, syntyy vauvalle ennakoitava maailmankuva. Muutaman kuukauden ikäinen vauva osaa jo odottaa tiettyjä reaktioita vanhemmiltaan. Hän oppii siihen, että äiti (vanhempi) ruokkii hänet, kun hän ilmaisee nälkää. Että häntä silitellään tyytymättömänä, ja että väsyneenä hänelle järjestetään mahdollisuus levätä.

Vauva oppii, että tunteiden imaiseminen on hyväksyttävää ja hyödyllistä. Hän peilaa omaa tärkeyttään ja arvokkuuttaan vanhempien katseissa ja kosketuksissa. Vauva näkee vanhemman katseessa oman itsensä. Tyytyväisyys, onni ja ylpeys saavat vauvan tuntemaan itsensä hyväksi.

Fyysinen hellyys kuten, suukottelu, haliminen ja silittely taas saavat vauvan tuntemaan oman kehonsa hyväksi. Näin vauvalle muodostuu kuva, että hän itse on hyvä. Hieman isompi lapsi taas tarvitsee myös sopivasti pieniä pettymyksiä, jotta oppii kestämään elämässä eteen tulevia vastoinkäymisiä.

Pieni vauva ei osaa käsitellä omaa pahaa oloaan ja tunnettaan. Hän siirtää sen tyytymättömyydellä ja itkulla vanhemmalle, aivan kuin isompaan säilöön. Tässä vanhempi saattaa tuntea kielteisiäkin tunteita itsestään riippuvaista vauvaa kohtaan. Onkin tärkeää, että vanhempi osaa tunnistaa ja käsitellä nämä tunteet, eikä palauta niitä takaisin vauvalle hylkäämällä, vaan hoivaa tätä ja auttaa helpottamaan oloa.

Lähde: Jari Sinkkosen haastattelu

Liittyvät palvelut